maanantai 2. kesäkuuta 2014

Lorvipostaus (alkuperäinen otsikko: luontopostaus)

Ensinnäkin, täällä on kylmä, ja toiseksikin: minua kovasti laiskottaa. Ja silloin kun laiskottaa, niin saa laiskotella. Vaikka varpaat paleleekin ja meidän takapihalla on hyttysiä. Siis oikeesti. Ainakin 4 olen jo tavannut ja jokainen niistä on imaissut ensiluokkaista vertani parempiin suihin. Toivottavasti tämän päivän viileys (25) palaa taas normaaliin (30) lämpöön huomenna.

Sitkeästi makoilen tässä takapihan badenbadenissa, jolla jokin toinen nimi tässä maassa on, ja kuuntelen kesäillan ääniä. Kyyhkynen kujertaa, kolme muunsorttista lintua kuulen, kun pinnistelen ja sitten kuuluu Blakeneyn joku tuuletin tai muu laite. Aina silloin, kun meidän viilennin ei tuossa korvan juuressa rämise. Se on aika kovaääninen, mutta kaikkeen on totuttava ja peittäähän se alleen nuo lentokoneiden huminat ja liikenteen kolinat. Onneksi mitään liikennettä (tai no, lentsikoita toki näkee, jos taivaalle katselee) ei näe, jossei sellaiseksi lasketa noita citykaneja, jotka kasvimaa-apajilleni hamuavat. Tuossa lepikössä asustelee yksi jättipupu, joka vuorotellen käy naapurin ja meidän puolella narskuttamassa. Onneksi minulla on nuo verkkosysteemit, joten naapurista tuo saa enemmän einestä kuin meiltä.

Eilenillalla tulivat sitten tulikärpäsetkin paikalle (tai minä bongasin ne eilen), mutta sammakot ja kaskaat ovat toistaiseksi hiljaa. Ihana autuus korville, sille se kurnutus alkaa aika äkkiä käydä hermoon. Joku variksensukuinen lokkikin tuossa mennä loikottaa, mutta onnellinen olen myös siitä, että emme asu ihan rupakon (väittävät järviksi tai lammiksi täällä) vieressä, sillä siellä kaakattavat sitten ne hanhet, eivätkä vain kaakata vaan jättävät ikimuistoisia pläiskähdyksiään joka paikkaan. Kunhan korppikotkat pysyvät poissa, niin kaikki hyvin.

Muurahaissodankin toinen taistelu, jonka perheen ainoa miespuolinen taisteluvalmis kävi, näyttää tehonneen; ovat reitit pysyneet ulkoseinien toivotulla puolella ainakin toistaikseksi. Ampiaisia ei enää näy kuin aniharvoin ja kärpäsiä samoin. Hämiksiä näkyy pihalla, mutta ei ollenkaan niin paljoa kuin vuokrakämpässä, jossa terminaattori ei vieraillut neljästi vuodessa. Sitten kun se vääjäämätön, eli käärmehälytys tapahtuu, niin tulette taatusti saamaan korviahivelevän kuvauksen tapauksesta. Tuossa rytteikössä niitä aivan varmasti asuu, mutta asukoon niin kauan kuin pysyvät siellä ja poissa silmistä.

Kasvimaalla kukoistavat rikkaruohot, samaa tekevät omakotiyhdistyksen mielestä myös etupihalla, mutta ei siitä sen enempää. Salaattia saa jo ihan omasta takaa, mutta tomaateissa ei vielä paukuroita näe. Höh! Johan tässä mennään kesäkuuta ja satokausi parhaimmillaan! Kurkut ja paprikatkin ovat ihan vaiheessa, puhumattakaan kukkakaaleista, kaaleista ja punajuurista. Sipulit taitavat tukehtua omaan paremmuuteensa eli jospa haen taimia vielä. Eilen pöljyyksissäni kiskoin ohimennen valkosipulitkin rikkaruohoina maasta. Toivottavasti eivät suuttuneet ja lähtevät uuteen nousuun.

Eilen pistin myös vehnänorasta ja harventelin vähän sieltä täältä, sillä savimaa meinaa tukehduttaa kaiken. Ensimmäinen säkillinen mushroom compostia on levitetty ja kaipa sitä saisi hakea suosiolla viisi säkkiä ja levitellä joka toinen tai kolmas viikko. Kanankakkaakin löytyy ja sitä olen käyttänyt kasteluun. (No hehheh, veteen sekoitettuna.)

Mustikapensaat näyttää hyviltä ja ensimmäinen vadeltakin jo punottaa eli ensi viikonloppuna saattaa olla verkon viritystä. Mansikat istutin selvästi ihan väärään paikkaan, mutta olkoot siellä nyt tämän kesän, sillä ensi vuonna marjapensaikko tulee saamaan rutkasti lisäalaa ja kasvimaa siirtyy sen verran etelään. Tilaa on! Nuo mansikat vissiin tarvitsisiva enemmän aurinkoa, jäivät liikaa pensaiden varjoon ja nyt mietinkin, että jos tuohon talon seinustalle raivaisi mansikkamaan. Siihen ruusutarhan viereen. Ruusut saisivat velloa savessa, mutta mansikoille pitäisi perustaa ja harsottaa multamaata. Saahan sitä suunnitella. Jos vaikka hankkisi maanmylläyskoneen. Vaikka voihan siinä käydä niin, että rikkaruohopoimuri saa jo tänä kesänä tarpeekseen ja ostaa ensi vuonna ruohonsa torilta. Missä en ole vielä varsinaisesti ehtinyt käydä.

Uudet rutiinit hakee vielä uomiaan, en ole millään oppinut muistamaan, että lähitoripäivä on keskiviikko. Lauantaiaamuisin olisi tietenkin parhaat farmers marketit, mutta asianlaitahan on niin, että silloin minä vielä nukun. Vaan nyt toi pupusemme koko sukunsa näytille, joten lähden vähän pelottelureissulle ja haen kännykän, jotta voin kuvata majataloon saapuville tulevaa työmaata: ruohonleikkuun lisäksi luvassa on kasvimaan perkausta aina silloin kun minä olen töissä!

Tervetuloa vaan!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti