Positiivisuushaaste

Sain Pohjois-Karoliinabloggarikollegalta haasteen ja tässäpä olisi sananen viikonvaihteen päätteeksi:

1. Varjo-juhannus on taas vietetty ja saatu monen monta ystävää kerääntymään takapihallemme keskikesän juhlan puitteissa. Onhan se onni ja autuus, että tietää keskiyön auringosta ja on sen saanut kokea monta kertaa tässä elämässä. Eihän sitä muuten olisi mitä muistella ja muistutella asiasta tietämättömille ihmispoloisille.

2. Eilisen tuskanhikisen juhannuskelin jälkeen koitti toinen tuskanhikinen päivä. Ilman hikeä ei saattaisi ymmärtää viilennysjärjestelmän hienoutta saati jääpalakoneen autuutta. Miten mukavaa onkaan istua ja katsella, kun vesi suihkuaa letkusta kasvimaalle vain yhdellä ranneliikkeellä ja salaatit kohisevat kasvuaan.

3. Ylensyömisen ja -juomisen tuska on siedettävissä, kun kirkkaanpunaiset linnut (robin) vaihtelevat paikkaa puiden oksilla ja sirkuttavat kauniisti. Toisaalta nekin kärsivät ylensyömisen tuskasta, sillä kiveykset ovat täynnänsä mustikanväristä linnunpas*** ja tottahan niilläkin on oltava huono omatunto, kun ovat opetelleet reitin verkon alitse apajilleni. Pupujussitkin saavat synninpäästön, sillä ne keikkuvat enimmäkseen naapuritontilla tomaattivarkaissa. Hyvä, etteivät minun tomaattini ole vielä kasvaneet.

4. Elämäni ensimmäisen laser-questin jälkeen olen päättänyt säästää nuo viattomat luontokappaleet kostonhimoisilta ampuma-ajatuksiltani ja päättänyt siirtyä kasvimaan ja marjapensaiden suojelussa järeämpiin aseisiin. Aion virittää hirmuisen discojytkeen kaikumaan takapihalle ja sitten osoittelen jokaista siivekästä ja pupukasta taskulampulla niin kauan, että niiden rintamus alkaa vilkkua erivärisin valoin ja ne ymmärtävät, että ihan jokapaikkaan ei tarvitse tunkea. Pyydän avukseni kaikki ihanaiset kiiltomatomme ja kaikki kahdeksan hyttystämme. Discojytkeen puutteessa saatan myös käyttää sammakoita ja kaskaita operatiivisessa puolustustehtävässä.

5. Viimeviikkoisen Myrtle Beach ja Charleston -matkailun jälkeen tällä viikolla pääsee vuorostaan vuoristoon. Ja pääsee myös lähtemästä Concord-mallille eli suunnaton rahallinen autokouluponnistus tyttären suuntaan kantaa hedelmää. Mielelläni maksoin autokoulusta $25 ja ajokortista kaksi kertaa $7 jotta kesävieraat pääsevät nauttimaan teinin ajopalvelusta, kun mamma jää töihin. Siis ansaitsemaan palkkaa omin pullein kätösin.

BONUS: onneksi on mitä ikävöidä, sillä mitä ihminen ikävöisi, jossei voisi muuttaa muille maille vierahille. Charlestonin jälkeen olen niin kovasti ikävöinut Tuijaa ja Penaa, että taidanpa mennä keskiviikkona ikävöimään lisää Coyote Joehin. Ja Grandfather mountainin jälkeen alan sitten ikävöimään Tupsua, mutta Terhi saa vielä odottaa jouluvalojen viritystä. Ja onneksi sinne Myrtle Beachille pääsee tänä kesänä vielä toisen kerran, jotta sitten vihta voikin ikävöidä. Onni on ystävät, jotka tulevat käymään!