keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

'Kesälomalla'

Mä oon ny kesälomalla! Makaan takapihalla ja yritän pysyä auringon mukana, sillä tykkään pitää kintut auringossa ja muun kropan varjossa.

Tiedätte varmaan loman eka päivä -tunteen, kunnei saa kiinni mistään eikä mitään aikaseksi. Vaikka olen tuijottanut töllötintä, käyny lenkillä (ihan siis greenwaylla asti), etsinyt tuliaisia Walmartista sekä Barnes&Noblessilta ja perannu kasvimaata. Ja kukkapenkkiä. Aikatauluja on tullut vekslattua moneen suuntaan useassa asiassa ja ihan vähän tehty töitäkin.

Pitäis osastollakin on asioita: päättää missä ja kuinka paljon tekee töitä (oikeammin maksaa vuokraa), ne nettisivut, maksusysteemi, muutamat ilmoitukset, ostoslista (lakanoita, jakkaroita, pumppupulloja, öljyä, pyyhkeitä...) noin niinkuin aluksi. Mutta kun ei tällai lomalla viitti.

Julistin pari päivää sitten, että en osta tuliaisia; ajattelin suoriutua pienellä matkalaukulla, mutta saas nähdä kuinka käy?! Karkkipusseja ainakin on luvattoman monta ja muuta tilpehöörää lapsille. Eikös tämä ole moskan, kaman ja tilpehöörin luvattu maa ja siksihän mä siellä Walmartissakin koikkelehdin. Sitten mennään samoissa farkuissa kaks viikkoa ja lainataan systeriltä takkia. Kunnei mulla ole sopivaa takkia olemassa. Omat kengät on kuitenkin saatava mahtumaan mukaan! Ajattelen Terhiä ja selviän tästä. Ihminen ei tarvitse kovin paljoa, jos niin päättää, ja itseasiassa aion olla isoimman osan aikaa nakuna eli saunassa!

Sitten iski matkajännitys. Hups vaan! Se, että jännittää kotio tulemista, on aika vinhaa. Enkä meinaa vain itse matkustamista (sitä varten on uudet äänikirjat ja ristikkolehti varattuna), vaan sitä tunnetta, joka on hiljalleen hiipunut nykyisestä elämästä kestettyään semmoiset 15 kuukautta. Lomafiilis, kunnei ole huolenhäivää. Outoon paikkaan sopeutuminen ja rentoutuminen kohteeseen. Takaraivon hippuinen 'kaikki menee hyvin eikä mitään satu'- jyskytys. Ei tarvi tietää eikä osata eikä löytää sitä tai  tätä virastoa, kun on vaan käymässä. Paitsi, että menee 'kotio' ja kaiken hyvän ja ihanan lisäksi, elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista. Nordea uhkaa vaihtaa luottokortin juuri, kun sitä tarvitsisi ja Kela heittää ulos systeemeistä. Eli ei asiaa terveyskeskukseen, mutta taasko saa mennä jonottamaan Kelaan?!

Ja jossei vuokra-autossa ole navia? Montako kertaa sammutan auton risteykseen? Särkylääkettä en tuo täältä vaan toisinpäin. Jetlag on karmea. Selkä menee jumiin. Ei saa hyvää kahvia! Kaupasta ei löydä mitään. On kylmä! Milta musta sitten tuntuu, kun olen siellä?

Kuka kertois, miltä musta tuntuu.

2 kommenttia:

  1. Hei,
    Olipa mukava tormata blogiisi. Etsin tietoa Amerikkaan muuttamisesta, erityisesti Charlotteen. Miesta on kosiskeltu sinne toihin. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia.

    Pauliina

    VastaaPoista
  2. Täällähän mää olen, tai no Tampereen seudulla pari seuraavaa viikkoa, joten laita ihmeessä s-postia, niin autan missä voin. Paperibyrokratiasta en koåvasti tiedä, sillä miehen työn kautta (Valmet) ollaan ex-patteina. Kesällä tulee 2 vuotta täällä eikä loppua näy. Charlotte ja Pohjois-Karoliina on mitä mainioimpia paikkoja tulla ja sopeutua! Lykkyä prosessiin!

    VastaaPoista