Kevät on - sananmukaisesti - kukkeimmillaan ja pahin siitepölykausi kohta edessä. Silmiä tuppaa kirveltämään, mutta toistaiseksi on selvitty ilman lääkitystä. Luonnonkeinojabtoki käyttelen ja huomaan, että kevät on täällä.
Linnut sirkuttaa hirmuisella äänellä ja pörriäiset ovat valloittaneet pihat, sillä puut ovat kukkeimmillaan. Emme tokikaan tunnista noita öhkiäisiä, mutta ampiais/herhiläis-/mehilisiähän ne lienevät ja kooltaan 3-6 cm. Onneksi eivät mitenkän käy kimppuun. Linnut taas, sen kun laulamiseltaan ehtivät, ovat kasvimaalle heittelemieni kukansiementen kimpussa! Citykaneja en ole talollamme hielä bongannut ja oravat taitavat jättää kasvimaan rauhaan! Viikonloppuna täytyykin sitten mennä ostamaan kastelulaitteistoa, sillä letkunvarressa käkittely alkanee aika pian tympiä.
Näin iltaseitsemältä otin kahvikuppini tähän etupihan portaille ja kuuntelen sirkutusta. Aurinko on laskemassa ja virittelee pientä lempeää tuulenvirettä. Semmoista suomalaiselle sopivaa lämpimän keskikesän illan tunnelmaa: ruohonleikkuri, pyöräilijöitä, linnunlaulua ja lämmin, muttei enää kuuma.
Tämä on se syy, miksi täällä kannattaa asua. Vaan minäpä vietänkin Valpurin kotomaassa, eikä tämä ole mikään aprillinpila. Siiheksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti