Maaliskuun alku Herran vuonna neljätoista

Ihan ensimmäiseksi note to myself: Jos mielit värjätä tukan, niin kannattaa tarkistaa, että olis tarpeeks väriainetta. Kunnei viitsi lähteä Earth Fareen hakemaan lisää syystä, että siellä sataa ja tuulee ja on kauhea keli. Ja toiseksi syyksi voin ladata sen, että en ole koskaan päässyt kyseisestä kaupasta ulos maksamatta yli 100 taalaa jostain, mitä välttämättä en tiennyt tarvitsevani. Juu, EarthFare on ruokakauppa.

Olette varmaan huomanneet, että viimeiset kolme kuukautta olen ruikuttanut koko ajan eli alati taukoamatta säästä. Tai sitten kehunut, kuinka aurinko paistaa ja on kivaa. Nyt voitte sitten ihan urakalla miettiä, onko kaikessa tässä ruikuttamisessa kyse siitä, että minulla ei ole muutakaan tekemistä vai siitä, että Pohjois-Karoliinan säätilat vaihtelevat kaksikymmentä astetta neljässä tunnissa. Koko talven on lämpo ravannut ylös ja alas ja olemme nauttineet kahden päivän sisään lumisateesta, ukonilmasta ja maanjäristyksestä. Mutta tämä on kuulemma aika tavanomaista täällä; fiksut ihmiset sullovat autonsa takakonttiin varmuuden vuoksi seuraavat tavarat: bikinit, toppatakin, lapion, aurinkorasvan, tumput, huivin, flipflopit ja saapikkaat.

Tyhmät suomalaiset runnovat talven yli fleecen ja villapaidan voimin, sillä jokainen talvitakin tai -kenkien päällelaittaminen vaatisi vähintäänkin bloggauksen tai snaplogtilityksen, joten ei sitä aina jaksa. Sitten sitä vaan palelee plusasteilla ja vakuuttelee kaikille, että ei tämä vielä mitään... Vaikka oikeesti on ihan syväjäässä ja menee kylpyyn kolmannen kerran samalla viikolla. Juu, enkä aio tulla instagramiin tai muualle, missä vellotaan tunnusten kautta, laitan edelleen kuvat tuonne kuvablogiini, koska haluan, että rakkaat mummut siellä kotomaassa pääsevät niitä ihanien avustavien käsien kautta näkemään! Terveisiä kaikille mummuille ja muille sukulaisille!!

Tytär sitten täytti 17! Onnea vaan äidillekin, joka edelleen harkitsee niitä uusia lukulaseja ja etsii turhaan peilistä kukkeaa tahi edes siedettävää nuorehkoa naista. Ainoa tämän talon sellainen asuu bonushuoneessa ja on syy tämän burgundinpunaisen hennan liiallisen nopeaan kulutukseen. Ajokortti siintää lähiviikkojen takana ja neitokainen taitaa sitten aloittaa jo toisen työuran (suomen opetuksen ohella) babysitterinä. Pullat on siis hyvin uunissa ja omena putoaa puusta. Äiti tässä kohta enää on töitä vailla.

Viimeaikoina iltoihin ja viikonloppuihin on nimittäin tuppaantunut kaikenmaailman pikkutapahtumia ja hoitosessioita, sillä ankara asiakaskunnan metsästys on käynnistynyt. Vaikka ehdottomasti olen tullut siihen tulokseen, että olisi sittenkin kiva tehdä töitä myös jossain muualla(kin) kuin kotona. Ihan oman mielenterveyden kannalta ja seuran vuoksi. Ja mieluusti sellaisessa paikassa, jossa samalla oppisi jotain. Haussa siis hyvä työpaikka; tiedoksi vaan universumille!

Koulua on siis jäljellä kuusi viikkoa eli tasan 14 päivää. Sormenjäljet on hankittu, samoin kolme virallista vakuutusta siitä, että olen vakavastiotettava, normaali ja asiakastyöhön soveltuva ihminen. (Neljäs tulee opettajalta.) Seuraavaksi on sitten mentävä notaarille allekirjoittamaan paperit ja hakemaan todistus siitä, että olen se joka olen ja olen ennen ollut sama ihminen eri nimellä. Mutta prosessi siis etenee.

Jaaha: nyt tuli sitten Alert! kesken Sinkkuelämän, jota siis toisella silmässä katselen. Telkkariin bongahtaa punainen hälytyssignaali eli ohjelma keskeytyy. Tällä kertaa kyse on 11-vuotiaan tytön katoamisesta/kidnaappaamisesta.Toivottavasti Maddie löytyy pian.

Tämä on taas tällaista aasinsiltojen suurkulutusta, joten jätetään blogi ja siirrytään viikonloppuun. Tai siis lievään työskentelyyn. Seuraava bloggaus tulee olemaan blogiystävyydestä ja blogosfääristä. Sain nimittäin haasteen Punaiselta Pihlajalta, mutta täytyy ensin vähän harkita. Viikonloppuja vaan kaikille!