Blogosfääri ja haaste

Hellurei ja hellät selkälihakset! Puutarhatöitä on siis tullut tehtyä ja niiden etemistä voipi seurata tuolla kuvapäiväkirjassa (linkki on juurikin tuossa yläpuolella).

Tänään aion kirjoittaa siitä, miten ystävyyssuhteet blogeissa nousevat arvoon arvaamattomaan, kun asuu täällä maailmalla. Olette vissiin huomanneet, että itsekin seuraan muutamia blogeja, joiden kirjoittajista on tullut minulle blogiystäviä. Hauskaa asiassa on se, että suurinta osaa heistä en laisinkaan tunne.

Ensinnäkin siellä on muutama ihminen, jotka olen oikeasti tavannut ja jäänyt seuraamaan heitä nimenomaan siksi, että tunnen heidät. Oi, miten jokainen uusi päivitys ilahduttaa mieltäni ja minä tietenkään en kerää postauksia minkään blogilovinin tai muun kautta, vaan käyn aina manuaalisesti klikkailemassa, että onkos tullut uutta päivitystä. Tämä kuuluu tavallisesti aamukahvitoimintoihini heti sähköpostin, facen ja mtv3/yle.fin jälkeen.

Sitten on kasa blogeja, joihin olen törmännyt jonkun muun blogin kautta ja tekstin tyyli on vienyt mennessään. Minä nautin kovasti kielellä kikkailusta, en niinkään kauniista kuvista tai sommitelmista.

Seuraava kategoria on sitten ne varsinaiset blogosfääriystävät, joiden kanssa tunnen hirmuista yhteenkuuluvuutta, vaikka emme ole kuuna kullaan tavanneetkaan. Yhteenkuuluvuus on syntynyt pääasiassa siitä, että asumme toisessa maassa ja kirjoitamme elämästä. Ja välillä kommentoimme toinen toisillemme tai saatammepa lähettää sähkopostiakin. Tästä kategoriasta osa on käynyt listallani, osa on tullut jäädäkseen ja osa sellaisia, joihin en ole vielä edes tutustunut, mutta ne odottavat tuossa listassa sopivaa hetkeä kurkistella jonkun toisen elämään.

Listasta myös puuttuu muutaman seuraamani blogi, sillä niistä saan yleensä tiedon facessa ja ne ovat tietenkin myös tietsikan muistissa eli seuraan kyllä. Itselläni on vissiin 11 seuraajaa, mutta itse en juurikaan viitsi seuraajaksi rekisteröityä, sillä tykkään surffailla katsomassa  kutakin sivua erikseen. Erityisesti sunnuntaiaamut ovat blogiaamuja, joten lämmin kiitos kaikille, jotka kirjoittavat jotain juuri lauantaina: teette jokaisesta pyhäpäivästä ihanan!

Sitten haasteeseen, jonka Punainen Pihjala laittoi; ja haastavan laittoikin.

inhokkiruoat
Tämä on kovasti helppo, sillä inhoan yli kaiken silakkalaatikkoa! Se ei vaan mene tästä kurkusta alas, eikä mene silakat muutenkaan. Muuten yritän maistaa kaikkea ainakin kerran. (No heinäsirkat voisi jäädä maistamatta.)

kirjat jotka jätin kesken
Näitä on paljon ja osa näistä on aloittamattomia. Pidän kirjahyllyssä kirjavarastoa, joista osa on ns. klassikkoja, joita ei vain saa aletuksi. Nyt kun olen taas alkanut kovasti lukea, niin yöpöydällä lojuu keskeneräisenä (ja mitä todennäköisemmin sellaisiksi jäävät): Jasmin Darznikin Iranilainen tytär ja Per Petterssonin To Siberia. En tiedä lasketaanko Fannie Flaggin Cant wait to get to Heaven, sillä kahdenkymmenen sivun jälkeen tajusin, että olen kuunnellut audiona saman kirjan. Myös Rakkautta koleran aikaan odottaa inspiraatiotani ja The Bell Jar jäi auttamatta kesken. Jostain syystä myös Nousiaisen Vadelmavenepakolainen kerrassaan tökki ja kovasti!

turhimmat ostokseni
Jaa-a. Kippoa ja kappoa on tullut hankittua, joskus ennenvanhaan myös rättejä, joita ei sitten tullut käytettyä. Jostain syystä hihoihini tarttuu myös monenlaisia terapia-, jumppa- ja reenipalloja. Ja puntit ja kuminauhat lasken samaan kategoriaan. Mutta ne ovat siis ammatillisia hankintoja, eikä minun siis tietenkään itse niitä kaikkia tarvite käyttääkään. Koekäytän vaan asiakaskäyttöä silmälläpitäen.

tässä mokasin ja epäonnistuin
Elämässä tulee koko ajan mokattua, mutta minä en tuppaa jäämään niitä miettimään. Tietenkin nuorempana olin ylimielinen pöhelö, mutta silloin toimi sillä viisaudella, joka oli ehtinyt siiheksi kertyä. En koe tärkeäksi jossitella tai katua. Tehty mikä tehty ja aika monessa asiassa koen onnistuneeni.

minusta ei olisi voinut koskaan tulla isona
Matemaatikkoa varmaan. Tässä maassa ihmisillä on bucket list eli lista asioista, joita haluaa tehdä ennenkuin aika tästä tomumajasta jättää. Itselläni ei ole sellaista koskaan ollut (eikä varmaan tulekaan), mutta aiemmin käytössäni oli ns. reverse bucket list eli mitä en koskaan aio tehdä. Siinä oli kolme kohtaa: 1. En koskaan hyppää lentokoneesta. 2. En koskaan purjehdi avomerellä. 3. En koskaan muuta pois Suomesta.

Tässä sitä odotellaan mahdollista maailmanympäripurjehdusta tai laskuvarjohyppyä. Eihän sitä koskaan tiedä!

P.S. Kuka tahansa saa kopioida nuo 5 haastekohtaa, mutta eritysiesti toivon, että sen tekee:

Shanghaiset
Oma maa mansikka muu maa mustikka
Sonja in USA
Mietin myös, että tohdinko pyytää:
Kappelikukkulaa.

Hän vastaa, ken ehtii.