Elämänmakuista tätä vuotta!

Öööö... pitäisi tehdä jotain muuta, mutta koskapa maanantain - ei ole täällä Loppiaista ei - kunniaksi heräsin 6.30, niin kerään vielä vähän voimia alkaa ryhtymään. Perhe on palannut rutiineihin ja minä kans. Faceen ja sähköpostiin :-)

Tälle vuodelle en sitten lupaa mitään, mutta tässä muutama asia, jotka tiettävästi tapahtuvat vuonna 2014:

Ajattelin sitten vihdoinkin valmistua hierojaksi. Toista kertaa tässä elämässä, joten luulisi jo jotain osaavan. Vaikka en kyllä sitten ajatellut aikaani hierojana käyttää; tuhkasta nousee jälleen (kalevalainen) jäsenkorjaaja. Sitä ennen olisi vielä hierottava 12 päivää ilmaiseksi ja sen lisäksi ajettava 22 kertaa kouluun tylsistymään, suoritettava osavaltion testi ja perustettava yritys. Älkää kysykö, en minä vielä tiedä.

Ajattelin myös täyttää 45 vuotta juurikin päivää ennen valmistumistani hierojaksi, jonka siis jo toistamiseen teen. No, en täytä kyseistä vuosimäärää toistamiseen, vaan valmistun.... Koska tämä tapahtuma ajoittuu tuohon mukavaan saumaan (jolloin val.....), niin ehkäpä asiaa pitäisi juhlistaa jotenkin? Vaikkapa paljastamalla tämä surkea totuus mieliryhmässäni, joka on siis yli 45-vuotiaiden ryhmä. Että siis minäkin pääsen vihdoinkin laillisesti mukaan ryhmään, jonka olemassaolo on yksi syy siihen, että viihdyn tässä maassa varsin hyvin.

Rakas tyttäreni saavuttaa autolla-ajouran toisen vaiheen kunhan riittävä tuntimäärä äidinviereistä ajoa tulee suoritettua. Mukana tässä suorituksessa tulee olla 10 tuntia pimeässäajoa, mutta liukkaan kelin kurssi ei siis ole pakollinen. Toisen vaiheen kortti oikeuttaa ajamaan yksin päiväsaikaan tai pimeälläkin, jos kyse on työhön tai sieltä pois tapahtuvaa ajamista. Kyydissä saa olla vain yksi (1) alaikäinen matkustaja, mikä täällä tarkoittaa kaikkia alle 21-vuotiaita, eikä kännykkään saa puhua. (Täysi-ikäinen saa, vain tekstaaminen ratissa on kaikilta kielletty.) Tätä ennen on oltava ajolupa vähintään vuoden ja sitten on suoritettava ajokoe. Eli pelkkää koetta on elämä tässä maassa.

Harkitsen myös, tulisinko poikkeamaan kotitantereella ennen osavaltion hierontaluvan saamista, sillä kanssatoverit ovat saaneet kyseistä paperia (kaikkien hakemuspapereiden, suositusten, testien, sormenjälkien jne. lähettämisen jälkeen) odottaa 6-12 viikkoa. Ja koskapa itse olen kovasti alien, niin epäilenpä, että odotusaika menee lähemmäksi jälkimmäistä kuin edellistä, mutta se on asia, johon en voi vaikuttaa. Ehkäpä se, että aion tehdä tuon osavaltion monivalintatestin hyvissä ajoin (itseasiassa viikon kuluttua) nopeuttaa käsittelyä. Tai sitten ei.

Aion siis aloittaa työnteon tänä vuonna! Ugh. Välillä harkitsen, josko sittenkin menisin sinne Teeteriin kassalle, niin joku muu sanoisi mitä pitää tehdä. En yhtään arastele yrityksen perustamista (siihen löytyy kyllä apua), mutta pitäisi kai selvittää se, saanko tehdä töitä kotona (toisinsanoen onko tässä talossa mahdollista aloittaa yritystoiminta; sen voi estää sekä HOA tai kaupunki). Tai hankkia työpaikka. Ensimmäinen on kaksipiippuinen juttu: jos lupaa ei tule, niin sitä hakemalla olen laittanut itseni rekisteriin ja siten tarkkailulistalle. Josko olis vaan tyhmästi alien, eikä muka tietäisi mistään mitään. Toinenkin on kaksipiippuinen: millainen sopimus pitäisi tehdä (paljonko maksaa tilavuokraa tms; tähän vaikuttaa paljolti se, missä (Ballantyne vs. halvempi alue) ja kenen kanssa (vuokrais vain tilan vai toimisi oikeasti yhteistyössä), sillä palkolliseksi tuskin pääsee; toiminimellä täytynee mennä jokatapauksessa. Keksikääpäs mulle nimi (DBO- doing business as)!

Mutta kaikki selviää aikanaan. Toivottavasti tuonverotuspuolen hoitaa joku muu, sillä sitä tässä eniten arastelen. Tähän asti kun kaikki virallinen sotku on hoitunut suit sait sukkelaan mun puolestani. Kuten hoituisi se Suomeen matkaaminenkin, Metso maksaisi liput, mutta minun täytyisi kuitenkin tämä ahterini siihen koneeseen hilata ja ensimmäistä kertaa ihan yksin; ei siis mikään kakunpalanen sekään. (Juu, nelivitosena sitten ekaa kertaa yksin lentomatkalle, naurakaa pois, mua ei naurata yhtaan).

Kesällä aionkin sitten toimia kuskineitona (vrt. seuraneito ja se tosiasia, että täällä etelässä olen siis Miss Kata). Ensin siskoselleni (on vielä yli puolet päivistä suunnittelematta) ja sitten tyttären komppanialle (koska hän itse saa siis kuskata vain YHTÄ alle 21vee). Tiedossa siis kaksi (2) etelänlomaa, jotka - halleluja - kestävät vain 2-4 päivää kappale ja matkustaminenkin tapahtuu autolla. Siis minä ajan tuonne rannikolle. Hups vaan, kolmisen tuntia siihen menee.

Entäs syksyllä sitten? Oliskohan asia niin, että sitten syyskuussa teen oikeasti töitä. Oikeasti tarkoittaa tässä tapauksessa enemmän kuin 2-3 päivää viikossa. Missä? Kenen kanssa? Miten löydän asiakkaat?

Kuten olette tätäkin tekstiä lukiessanne huomanneet, niin olen kovasti oppinut elämään hetkessä ja olemaan murehtimatta tulevaa. Kahden vuoden elättiaika alkaa täyttyä, joten olisi otettava itseä niskasta kiinni ja tehtävä jotain. Vai olisko sittenkin niin, että olen kohta jo vuoden valmistellut tulevaa. Aionko siis oikeasti jäädä tänne? Perustaa yrityksen? Hankkia asiakaspiirin?

(Laittaa hynttyyt yhteen kiropraktikon kanssa? Alkaa opettaa jäsenkorjausta? Opetella myyntitaitoja? Varmistaa elantoa verkostomyynnillä? Opiskella joogaopettajaksi?)

Minä mitään suunnittele! Minä elän nykyhetkessä ja toinen jalka kotomaassa. Kai?