Ei mulla oo mitään asiaa!

Mutta ajattelin nyt laittaa muistiin pari syytä miksi kannattaa muuttaa ulkomaille. Tai ei mihin tahansa ulkomaille, vaan Pohjois-Karoliinaan.

Mä kun tässä vaiheessa taas ihan kauheesti tykkään asua täällä! Ja syynähän on vain ja yksinkertaisesti: ilmasto. Ei siitä siis mihinkään pääse, että AURINKO lämmittää ihmisen mieltä. Eikä sitä käsitä ennen kuin kokee. En minä ainakaan Suomessa ymmärtänyt mihin kaikkeen ja kuinka paljon aurinko vaikuttaa.

Täällä on siis kylmä. Viimeisen kahden viikon aikana on miltei joka yö käynyt pakkasella ja se tuntuu näissä ja taloissa (ja lämmityskustannuksissa). Mutta kun joka päivä paistaa aurinko, niin se ei tunnut kylmältä tai tunkkaiselta tai pimeältä. Vaikka pimeys siis tulee kello kuusi että napsis vaan.

Jooga-opettajani Shari kysyy joka kerta, kun ilma on alle 10 ceslsiusta, että joko tuntuu kotoisalta (siis suomalaiselta) ja minä vastaan joka kerta, että ei, täällä on ihanaa, kun aurinko paistaa. Ja talvitakki on liikaa, vaikka korvat palelee tuulessa. Aurinko siis myös lämmittää ja mikä parasta, UV-säteily on vain kohtuullista eli minunkin eloni on turvallista.

Parin kaverin kanssa tuli vasitenkin jutuksi aurinko ja sen puutteen käsittämättömyys. En oikein osannut selittää, miltä se tuntuu, kun oikeasti aurinkoa ei näe kolmeen kuukauteen. Siis oikeestiko? Oikeesti. Valittivat nimittäin, että ilmassa on talvimasennusta. Jaa täällä? Oikeesti?


Toinen syy siihen, miksi kannattaa asua juurikin Pohjois-Karoliinassa, on ihmiset. Itse voi vain ällistellä, miten ystävällisiä suurin piirtein kaikki ovat, mutta jotenkin sitä kuvittelee, että tilanne olisi sama koko maassa. No ei tietenkään ole! Muualta päin tätä maata muuttaneet ylistävät ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta kovasti. Pohjoisemmassa siihen ei kuulemma törmää laisinkaan ja isoissa kaupungeissa ollaan niin kaupunkilaisia. Kiireisiä, tylyjä ja kärsimättömiä. Ja Charlotte on melkoinen sulatusuuni kaikkinen kansalaisuuksine ja ympär tätä maata saapuneiden ihmisten ansiosta. Täällä tuntuu hassulta, että ennenvanhaan yritti paasata jotain monikulttuurisuudesta ja suvaitse--- mistä lie diversiteetistä. Kun se on tässä ja nyt oikeesti ja koko ajan.

Voi miten me naurettiin ja itkettiin, kun vertailtiin hautajaisia ja uurnanlaskuja siellä ja täällä. Entinen suomalainen, kaksi entistä chigagolaista, entinen newyorkilainen, entinen alabamalainen ja entinen floridalainen. Kaikki nykyisiä charlottelaisia. Ihmeellistä, mitä kaikkea tuleekaan puheeksi perjantaipäivän brunssilla.