Ensinnäkin juttelin jonkun kanssa taannoin bensan hinnasta ja muistin sen(kin) päin honkia. Minä en siis yleensä numeroita eli hintojakaan muista, joten suokaa se anteeksi. Bensa ostetaan täällä gallonoissa, joka on semmoisen 3,8 litraa. Ja se maksaa 3,15-3,50 taalaa gallonalta eli alle taalan litra. Eihän se kauheen kalliilta kuullosta, mutta kyllä sitä kuluukin sitten. Mulla menee semmonen 170$/kk, jossei ole normia enempää reissaamista. Älkääkä kysykö paljonko autoni vie bensaa satasella, siihen ei meikäläisen laskuoppi millään riitä... Paikalliset kyllä välillä ihmettelevät, miksi kaikki ostavat isoja autoja, jotka kuluttavat paljon, koska bensa on nykyään niin kallista. Oma autoni ei ole suuri eikä pieni, mutta amerikkalainen, eli kuluttaa suhteellisen paljon.
Gallonoissa ostetaan myös maito, jota on sen seitsemää sorttia enemmän kuin Suomessa, jossa maitohylly sai minun pääni pyörälle. Kaikkea luomusta vitaminoituun ja kalsimoituun saa gallonoissa, puolissa gallonoissa, puolessatoista litroissa, litroissa ja parhaista paikoista puolina litroina (joita suosin), koska meillä ei kukaan maitoa varsinaisesti juo, niin gallona kestäisi kuukauden. Päivämäärän suhteen se kyllä toimisi, sillä täällä myyntiaika - myös luomumaidossa - on kuukausi! Sitten on tietenkin kermaa, piimää, puolimaitoa ja satasorttia kahvimatea. Josta en tiedä mitä se on, enkä ole aikonut ottaa selville.
Ajokortista sitten: ajoluvan (vanhemman tai huoltajan kanssa) saa 15-vuotiaana, kun on käynyt "autokoulun" ja suorittanut kokeen (ajonäytteestä en ole varma). Autokoulu varataan koulun kautta (määrätty autokoulu) ja se käydään koulutuntien jälkeen. Kesto on noin 20 tuntia, joista 4 on ajokertaa. Jos et suoriudu, niin sitten saanee ekstratunteja. Ajokoulumaksu oli luokkaa 50$. Eka ajokortti on voimassa VUODEN ja sillä saa ajaa vain, kun huoltaja (nuhteeton ja hyväksytty ajokortin haltija) on mukana eli vieressä (ja selvänä!). Eli ajokortin saaminen ei vielä helpotakaan koulukuskausta... vuoden jälkeen seuraa ½ vuoden kortti (jos siis ei ole rikkeitä), jolla saa ajaa yksin määrättyinä kellonaikoina eli ei ilta- tai yöajoa. Sonja voi siis anoa parkkipaikkaa koulusta vasta 11 luokalla!
Raha on toki kuluvaista täälläkin, vaikka autokoulu onkin melkein ilmainen (autovakuutukset sen sijaan maksavat maltaita). Enkä nyt puhu ylenpalttisesta törsäämisestä tai makuuhuoneen kalustuksen vuosittaisesta vaihtamisesta, kolmien uggien hamstraamisesta yhdessä sortsien kanssa käytettäväksi, enkä ole edes käynyt Southpark Mallilla muuta kuin syömässä, enkä käy edes kampaajalla tai viikottaisessa manikyyrissä. Ruokakaupasta ostan ruokaa suurinpiirtein hintaa katsomatta (en käytä valmistajien kuponkeja, en juokse iPhoneen kilahtavien tarjousten perässä [niitä muuten tulee, kassa kysäisee sähköpostin ihan ohimennen] en osta tv-dinnereitä, kierrän makaroni+cheese ja vehnälese/superlese/graham/30%less calories/50%less/80%lesscrackerit kaukaa, enkä osta myöskään kouluun tarkoitettuja eväspaketteja, joissa on kaikkien edellämainittujen epäruokien lisäksi sokeriliemessä lilluvia hedelmäpaloja ja joskus jopa juustoa sekä aina perunalastuja) ja perusruoka on edullisempaa kuin Suomessa.
Kampaajalla käynti on suurinpiirtein saman hintaista kuin Suomessakin ja (hyvät)hierojat pyytävät täällä 75-85taalaa/tunti. Teatteri- ja konserttiliput ovat samoissa hinnoissa kuin Suomessa, punttisalin kuukausimaksu ei ole paha (19.90$) ja jooga kustantaa noin 15$ kerta, jossei ole jäsen. Mutta sitten on olemassa Groupon ja Living Social, joista putkahtaa tarjouksia keskimäärin 12 kertaa päivässä. Hierontaan pääsee siis 40:llä, konserttiin 25:lla, joogartarjous 15$/5kertaa ja lukuisat ravintolat kauppaavat puolihintaisia aterioita. Ja ostaminen on näppärää, sillä iPhone tallentaa pankkikortin tiedot ekalla kerralla, joten napin painallus riittää ja voucher kilahtaa kännykkään. Jos sitten on kirjoittanut muutaman satasen sekin hammaslääkärille ja toisen koulun kuorolle ja se ainoa itseansaittu paperilappunen on lunastamattomana keittiön pöydällä, niin tili näyttää aika äkkiä tyhjää.
Oma kirjanpito on aika tärkeää, sillä olenpa kerran maksanut ilmoittautumismaksun luettelemalla pankkikorttiin präntätyt numerot puhelimitse ja sieltä se lähti. Maksu tililtä. Vitamiiniyhtiölle taas kirjoitin avoimen sekin, joten sekin laskuttaa automaattisesti tililtäni. Ravintoloissa korttimaksu on kätevä, mutta edelleen mietin, kuinka käytännössä tapahtuu allekirjoituksen yhteydessä lisätty gratuity eli tippi, joka siis velotetaan tililtä sitten, kun kortti on jo palautettu asiakkaalle. Jos myyjällä ei ole omaa pankkikorttikonetta, niin kortin numero vaan kirjoitetaan muistiin ja se velotetaan sitten illalla. Tai joskus.
Käteistä on helppo nostaa ruokakaupoissa maksamisen yhteydessä, mutta tilitaphtumia sieltä ei saa. Minulla ei myöskään ole sitä sosiaaliturvatunnusta eli pankkitunnuksia, joten välillä kaupan kassalla nousee kylmä hiki otsalle: onhan se approved, onhan? Tilitiedot pääsee toki tarkistamaan pankkiautomaatilta, jonne tietenkin hurautetaan autolla. Pankki löytyy joka kulmalta ja autokaista säännönmukaisesti kierää talon kapeahkoa ramppia puolitoista kertaa. Jos haluaa palvelukaistalle, niin tavallisesti yksi kierros riittää. Ja saa sinne pankkiin sisällekin mennä, mutta siitä ehkä laskutetaan erikseen?! Sekkivihkoja muuten lähetettiin varmuuden vuoksi 20 kappaletta heti alkuunsa eli sen puolesta ei tarvitse pankkiin poiketa.
Mutta tili nitisee ja natisee koko ajan. Tarttiskohan sitä harkita töihin menoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti