Kelloni soi arkiaamuisin kuudelta, joten keplottelen itseni ylös sängystä kiukkuisena noin kymmentä yli. Teen teini-ikäiselle, ei-niin-aamuvirkulle, lapselleni aamiaisen valmiiksi ja pakkaat eväät ja vesipullon kassiin. Siis todellakin laitan kaiken valmiiksi, jotta jollain konstilla olisimme valmiina lähtemään viimeistään 6.50. Tänään sekään ei riittänyt, ja tyttäreni ohella neljäsosa Ardrey Kelliläisiä myöhästyi koulusta, sillä sateen vuoksi autojono oli kymmenen minuuttia tavallista pidempi.
Kello 7.20 olen siis punttisalilla haukottelemassa äänikirjan kera ja tuskailen, kuten muinakin salipäivinä, sitä, että vaikka jokaikisellä salillakävijällä on oma iPod/Pad/Phone, jolla kuuntelee joko musiikkia tai jotain muuta sivistävää, niin typerryttävä 80-luvun musiikki raikaa viidensalin desibelin voimalla. Kannattaa siis ostaa sellaiset kunnolliset korviin tungettava kuulokkeet, jos haluaa saada äänikirjastaan selkoa! Toinen salilla ärsyttävä asia on se, että tuuletus pelaa niin, että tukka lähtee eli kannattaa myäs pukeutua pitkähihaiseen, jotta tarkenee (unisena) polkea kuntopyörää.
Hui hai, kunnollinen velvollisuus tulee siis hoidettua puoli yhdeksään mennessä, joten on koko päivä aikaa "vain itselle". Koska kuitenkin haluan kutakuinkin tietää mitä maailmassa tapahtuu, niin lehden lukemiseen ja Suomitietojen päivittämiseen kuluu ainakin tunti ja kaksi kuppia kahvia. Eli se kakkosaamiainen, sillä kello 6.30 syödyllä hedelmäsalaatilla ei kovin pitkälle jaksa. Varsin usein kakkosaamiainen kuitenkin lykkääntyy, sillä säästäväisenä ihmisenä pyrin hoitamaan ruokaostokset samalla matkalla kun kerran olen liikenteessä.
Harris Teeteriin ei kuitenkaan kannata mennä ennen yhdeksää (vaikka kauppa on toki auki 24/7!), sillä kuormanpurut ovat siinä vaiheessa, että tuoretta leipää ei vielä ole ja liha/kalatiskit ovat kiinni. Jos taas sattuu olemaan kirjasto- tai greenwaypäivä, niin silloin kannattaa ehdottomasti poiketa Trader Joelle, joka on ehdoton suosikkini. Se on paljon paremmin hallittava ruokakauppa ja löydän sieltä kaiken tarvittavan, vaikken kanta-asiakas Teeterin tapaan olekaan. Perjantaisin, jolloin tapaan Sophien, poikkean uudessa Whole Food marketissa, joka on upea, paras ja kallein. Sinne on kuitenkin yli 10 mailia matkaa eli vartavasten ei tohdi lähteä. Varta vasten lähden kyllä Earth Fareen, varsinkin jos tarvitsen hennaa, saippuaa tai muuta kosmetiikkaa, mutta se onkin tuossa kivenheiton päässä.
Tiistaisin on tori (Farmers Market) punttisalin ja koulun puolessavälissä ja keskiviikkona tuossa lähempänä, joten tämäkin täytyy ottaa huomioon, kun päivän ajokilometrejä suunnittelee! Jos tori ei koulumatkan varrelle osu, niin torimyyntipiste on myös Providencen ja Ballantyne Commonsin kulmassa, joten siihen voi poiketa jos käy Arboretumissa (mm. Barnes & Nobles ja Walmart) tai lenkkeilemässä Weddingtonin tai Matthewsin puolella. Tai jos on asiaa 485:n sille puolen.
Useammin on asiaa 485:n tälle puolen, missä on lähi Mall (Carolina Place), BJ's (ainoa kauppa, jonne leikkelen kuponkeja ja unohdan ne sitten taskuun) ja Rock Hill. Siis keskustan suunta. Jos Mallille, joka oikeasti sijaitsee Pinevillen puolella, aikoo mennä, on oltava vähintään kolme asiaa! Mutta ne on suhteellisen helppo keksiä, sillä samalla suunnalla on mm. WorldMarket (sieltä saa mm. lakritsia, jota en koskaan osta) ja Black Lion (sisustustaivas, josta en ole vielä mitään ostanut) ja consignment antiikkikauppa, jossa käyn haaveilemassa huonekaluista. Tämä kaikki vaatii siis suunnatonta suunnittelua, jotta ajokilometrit saa pysymään kutakuinkin hallussa. Ja jos mielii tankata Etelä-Karoliinan puolella (siellä on halvempi vero), niin sen täytyy tapahtua salipäivänä, jos on asiaa Walmarttiin (etelä-Karoliinan Walmartti on suorastaan suunnaton) tai kierrätyspisteeseen, joka on kyllä Pohjoisen puolella, mutta aivan siellä rajalla.
Keskusta-autoilut ovat siis kotiäidin luksuspäiviä, jollainen täytyisikin jälleen itselleen suoda. Ilokseni olen myös jo oppinut, miten keskustaan pääsee käyttämättä 485:ta ja 77:aa, mutta tämän täytyy sitten ehdottomasti tapahtua kello 9.30-15 tai iltahämärissä eli ruuhkattomaan aikaan.
Ei-niin-luksuspäivänä kotoa löytyy vessoja siivottavaksi, pyykkikone pyöritettäväksi ja lattioita luututtavaksi. Tai no, paremminkin hämähäkkejä tuhottavaksi ja ötököitä säteilytettäväksi. Pikkuhämähäkit ehtivät yhdessä yössä kinostaa pation tuntemattomaksi ja makuuhuoneiden lattianrajat on imuroitava ja katonrajat pyyhittävä harva se päivä. Tai no, voihan niiden hämähäkkienkin kanssa elellä, mutta silmä on oppinut näkemään ainakin ne isommat otukset aika herkästi ja ötökkäjahti on jokapäiväistä. (Tänään löytyi joku miljoonajalkainen soppakauhalaatikosta, mutta se oli jo kuollut.) Meiltä löytyy hämähäkintapposuihketta (niille isoille, joita ei pysty jaloin sotkemaan) vessan ja pyykkihuoneen kaapista ja pienemmät ötökät seitteineen uppoavat pikkuimuriin.
Teinin kotiäidin elämän parhaita puolia on ehdottomasti lukeminen. Yritän joka päivä lukea jotain järkevää (jäsenkorjausoppaat, anatomian kirjat, "näin tulet hyväksi ihmiseksi"-oppaat), kuunnella jotain vähemmän järkevää (audible kirjat englanniksi, enimmäkseen dekkareita, mutta myös jo kaunoisampaa kirjallisuutta) ja etsiä tietoa/osallistumismahdollisuuksia netistä. Kahvitauoille suon hetkiä suomenkielisten lehtien parissa (ISO KIITOS ystäville, siskolle ja entisille opiskelijoilleni runsaista mahdollisuuksista tähän!) ja olen koukussa täysmaidosta tehtyyn French Vanilja luomu-jogurttiin. Ja kai tämä kirjoittaminenkin on mainittava; parhaita hetkiä ovat chattailyt kummityttöjen kanssa!
Silloin tällöin iltasella tulee kivasti analysoitua erilaisia tekstejä ja kerrattua psykologian lainalaisuuksia. Siinä samalla ruokin lapsosen, kuuntelen mitä päivän aikana on tapahtunut ja päivittelen sitä, että läksyjä tehdessä on aina tv auki... no niin taisi olla minullakin aikanaan. Onneksi takapihalla tarkenee istua lueskelemassa, silloin kun meteli ottaa päähän. Netflix on siitä kiva, että sieltä voi katsella tv-sarjoja, mutta toistaiseksi useammin tulee lähdettyä kiertämään järvi (20 minuutin kävely naapurustossa) ja onneksi Taiji-tunnit on kahdesti viikossa.
Viikoille tulee usein myös (lounas)tapaamisia, hoidettavia asioita (auton öljynvaihto odottaa), koulujuttuja, hoitohommia (sekä hoidossa käyntejä että hoidettavia "asiakkaita"), miniluentoja tai muita ryhmätapaamisia, joita bongaa vaikka MeetUpista. Niitä voi onneksi säädellä, sillä syksyn ensimmäinen flunssa-aalto käväisi jo kylässä. Elokuviin menoa olen suunnitellut jo muutaman viikon ja monta museotakin on edelleen käymättä, kun ei kaikkea ehdi. Ja on siis otettava huomioon se, että koulun pihalla on oltava 2.15 (tai 3.00 tai 3.30) sillä lapsosella ei toistaiseksi ole muuta keinoa päästä koulusta kotiin kuin äiti.
Lauantaina oli leipomispäivä ja yritän muutenkin tehdä oikeaa ruokaa, sillä koulussa lounas on usein eväsleipä ja omena ja/tai sipsipussi. Toki muutakin olisi tarjolla. Perjantaisin on ollut tapana käydä ulkona syömässä koko perheen voimin ja ehkä kerran viikossa käyn lounaalla jonkun kanssa. Telkkaria suostun tuijottamaan iltasella tunnin tai puoltoista ja nukkumaan on mentävä viimeistään kello 9. Sillä se kello soi taas kuudelta...
Parasta ja tuskastuttavinta tässä on kaikessa on se, että kerrankin on aikaa olla itsensä kanssa. Hyvänä päivänä se on kuin lottovoitto: ei ole kiirettä mihinkään (paitsi sinne kouluun sitten kahden jälkeen) ja voi keskittyä asioihin, joita ei ole ennen ehtinyt tehdä. Liikkuminen ja lenkkeily ei ole poissa illan lyhyistä tunneista ja tiedät mitä lapsellesi kuuluu. Pystyt myös auttamaan läksyissä (juu, en matikassa) ja hemmottelet kakaran piloille passaamalla ruuan eteen. Huonona päivänä mikään ei suju, etkä voi purkaa työkaverille kuinka kaikki menee päin mäntyä. Ei myöskään tarvitse olla pirteämpi kuin on, sillä itseään on aika vaikea huijata tässä asiassa. Itsestä on myös kiinni se, mihin menee ja milloin, tai meneekö.
Jonkinlainen tasapaino (tähän hetkeen) lienee omalta osaltani löytymässä, sillä seinillehyppelypäiviä ei ole vähään aikaan ollut. Olen saanut tehdä muutamia hoitoja ja puhua jäsenkorjauksesta; en kuitenkaan ole vielä viitsinyt kääntää materiaaleja englanniksi. En ole ehtinyt. Olen löytämässä teinin kotiäitiyden parhaat puolet eli hitaamman elämän ja yritän pitää siitä kiinni kynsin ja hampain. Tutustua tähän tapaan elää ja oppia elämään täällä suuressa maailmassa. Jos on tähän asti kiiruhtanut, niin nyt voi elää vähän hitaammin. Pysähdellen ja akkuja lataillen.
Jos vaikka siinä sivussa löytäisi oman itsensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti