Ylläriylläri: kaappien siivous jatkuu eli oikeastaan on varsinaisesti alkanut! Mies muuttaa mannerta maanantaina ja minä lähetän kaikki perheen tavarat kontissa meren yli kesäkuun alussa, joten varsin aktiivista roskiin-kierrätykseen-mukaan-en tiedä -puuhastelua on ollut ilmassa.
Mikä on siis sinänsä mukavaa eli lopputulemaltaan palkitsevaa touhua silloin, kun touhuilun kohteena on jokseenkin rajattu alue tahi ala; siis vaikka vaatekaappi, varasto, huone tms. Vähemmän palkitsevalta touhu alkaa tuntua siinä vaiheessa, kun koko kämppä kellareineen, varastoineen ja kaikkine kaappeineen on käytävä läpi. Eikä siinäkään vielä kaikki: lajittelu olisi suoritettava hupshaps sukkelaan kaksi kuukautta ennen tavaroiden lähtöhetkeä ja niin, ettei pahvilaatikoita jää lojumaan nurkkiin. Vai ostaisitko itse asunnon, jonka huoneet on vuorattu erikokoisilla pahvilaatikoilla?
Ja jotta ilmiö nimeltään "roudaa elämäsi Amerikkaan" olisi mahdollisimman täydellinen, niin huomautan vielä, että sen jälkeen, kun tavarat on lähtetetty matkaan, niin tavarattomassa kämpässä tulee pysyä kodin tuntu semmoiset 3 viikkoa eli sänkyä ei tokikaan roudata mihinkään. Eikä juhlavaatteita. Eikä juhannusvaatetustakaan (siis likipitäien kaikki bikineistä villapaitaan) voi lähettää ennakkoon. Ja jostain astiasta tulisi kai se kolme viikkoakin syödä. Pari jakkaraa täytyy jättää. Juhlakengät, meikkipussit, saunapyyhkeet, lakanat, verhot ikkunoihin.... Paljonkos se matkalaukun kiloraja olikaan? Tässä siis päätetään heinäkuun alussa lähtevän matkalaukun sisältöä. Ennakointi kunniaan?!
No mutta sortimentaalitouhussa ollaan tällä kaiketi jo voiton puolella, sillä kellari on näennäisesti tyhjä eli siellä on vain autonrenkaat, teltta, makuualustat, kanoottiliivit ja varmaan jotain, jonka olemassaolon olen jo unohtanut. Varasto on jyvitetty hyllyittäin lähtee - ei lähde. Plus tietenkin ne 5 epämääräistä hyllyä. Vaatehuoneessa on jo 5 boxia, joissa lukee yksiselitteisesti "lähtee". Enää pari hyllyä on siis lajittelematta. Kahvikuppimaljakkoenkoskaankäytälasien vitriinin sisältö on jaettu kummitytöille, enää toinen vitriineistä häälyy juupas-eipäs -tilassa.
Suurimpia lajittelun aloittamiseen liittyviä haasteita ovat tuottaneet ne pahvilaatikot, joiden kyljessä on lukenut: vanhat päiväkirjat, kirjeet, Sonjan lapsuus, Sonjan koulu ja valokuvat+negat. Itse prosessi ei sitten loppujen lopuksi ollut kovinkaan kummoinen, mitä nyt muutama haava sormissa, kun revin kaikki päiväkirjani ja ystävien lähettämät kirjeet. Lapsosen piirustukselliset tahi muut taiteelliset tuotokset puolitettiin tyylikkäästi yhteen boxiin ja valokuvat toki säilyivät, mutta kaikki vanhat negatiivit kuormittavat valitettavasti Suomen luontoa kaatopaikkakuormassa. Periaatteeni "kaikkea saa olla vain yksi laatikollinen" pitää siis edelleen erinomaisesti paikkansa; paitsi niissä joulukoristeissa, joita on pakattu laatikko+vähän irtorompetta ja kuusenjalka! Nyt sitten etsimään riittävän isoa laatikkoa kengille, vaatteille, kirjoille, astioille, moottoripyörälle... Ei vaineskaan, sehän onkin muuttofirman tehtävä. Minun tehtäväni on sormella osoittaa lähtevät ja jäävät; kaipa se sormi siihen mennessä jo tietää.
Tällä hetkellä pöydällä lojuu jonkinasteista päätöstä odottamassa seuraavat olennaiset tavarat: 1 kpl uusi testamentti, 1 kpl virsikirja, kiinalaiset stressipallot, 17 avainta, joihin sopivaa ovea ei joulupukkikaan osaa sanoa, pari koulussa tehtyä puutyötä, erinäisiä rikkinäisiä sateenvarjoja, Nokian uimahallin kortti, jossa tuskin lienee ladattua rahaa, 3 vanhaa kännykkää, jatkojohtoja ja heijastimia. Valehtelematta noita erinomaisen tärkeitä henkivakuutushyödykkeitä pulpahtelee joka laatikosta ja korista.
Niin, että tervetuloa käymään vaan: kukaan ei ole kolmeen kuukauteen meiltä lähtenyt ilman pahvilaatikkoa, muovikassia tai jotain muuta pakkaukseen käytettävää hyödykettä täynnä erinäisiä erinomaisen tärkeitä Tavaroita, jotka olemme Suomeen jääviksi hyljänneet. Riittää kyllä sullekin!
P.S. Häämekko lähti yhdessä isoisän pompan kanssa. Toivottavasti niillä on mukava yhteinen tulevaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti