Jottei elämä nyt olisi ihan pelkkää pohdintaa ja tajunnanvirtaa, niin onhan tässä toki muutamia konkreettisiakin tapahtumia jo joutunut läpikäymään, kun tuota muuttoa rapakon taakse on pähkitty. En tokikaan aio kertoa siitä kaikesta mitä on selvitettävä tai byrokratisoitava, jotta saa työluvan tai ameriikkalaisen ID-numeron, sillä niistä asioista minulla ei ole mitään käsitystä. Aion avata sanaisen arkkuni siitä, mitä kaikkea kivaa on saanut elämästään esitellä vuoden kesälomaa suunnitellessaan.
Terveystarkastus. Joulukuussa se alkoi: mieheni työnantaja laittoi eteen viisisivuisen lomakkeen, jossa pyydettiin kahdeksallatoista eri tavalla luonnehtimaan, miten käytän alkoholia väärin. Tämän jälkeen tiedän tasan tarkkaan kuinka monella tavalla alkoholia voi väärinkäyttää, joten oppia ikä kaikki.
Stten seurasi kysymyksiä sellaisista lievistä naiselämän yksityiskohdista kuten pituus ja paino sekä kuukautiskierron mitta, laajuus ja autuus. Näinollen mieheni työnantaja (n lääkäri) tietää minun naiseudestani enemmän kuin mieheni. Tätä seurasi liuta kysymyksiä sairauksista, joita minulla kenties voisi olla. Mutta kun ei ole, ei sitten ensimmäistäkään, mikä herätti kummastusta minua tutkineessa lääkärissä: luojan kiitos löysimme sitten penisiliiniallergian, niin pääsin siitäkin pannasta. Terve kuin pukki ja sairausvakuutuskortitkin saapuivat ajallaan! Nyt minulla on suomalainen, eurooppalainen ja amerikkalainen sairausvakuutuskortti, joten sopii alkaa sairastella.
Passit ja viisumit. Minulla ja tyttärellä oli tokikin voimassaolevat passit, jotka kuitenkin piti uusia, sillä elämää nopeuttaakseen passien tulisi olla mitälie sirullisia, sormenjälkitunnisteisia ja koneluettavia. Onhan se paljon kivampaa liimata se viisumi neitseelliseen passiin kuin kuusi vuotta nuoremman näköisen rouvan passiin! Ja kivaa oli sekin, kun Sokoksen rullaportaissa moikkailtiin valokuvaamon meitä kolmea kuvanneen kolme mustavalkoista passikuvaa ja samanverran värillisiä passikuvia sekä tietenkin kolme viisumikuvaa sekä väreissä että vähemmän väreissä askarrelleen miltei ystäväksi muodostuneen pojun kanssa. Eikä niistä kuvista sitten tarvittu kuin 2+1 per lärvä eli jos joku nyt haluaa saada minusta passikuvan niin on mistä valita; sama kuva neljänä eri versiona. Kätevää!
Ja viisumi! Olin jo unohtaa, että en ole terroristi, enkä terroristista epäilty. Enkä siis ole terroristi. Eikä suvussani ole yhtään terroristia. Enkä suunnittele terroristista tekoa. Minulla ei myöskään ole tarttuvia tauteja, enkä ole todistusti mielenvikainen. Olen kaikin puolen nuhteeton Suomen kansalainen ja kaiken lisäksi elossa; se on vissi tosi, sillä se on paperiin kirjoitettu. Itse viisumihaastattelu olikin sitten aika hankala juttu, sillä virkailija päätti kysyä juuri sellaisen kysymyksen, johon emme mieheni kanssa kumpikaan olleet varautuneet: "How long have you been married?"
Onneksi tytär osasi vastata sujuvammin (How do you feel about moving to States?) ja pääsimme poistumaan tilaisuudesta samalla tavalla kuin pääsimme sisällekin: erikseen, sormenjäljet jätettyämme, metallipaljastimen läpi, lompakot säilytyksestä ja ulos. Ei siinä sitten muuta kuin odottamaan viisumillista passia, joka saapui kotiosoitteeseen säällisessä Itellan määräämässä ajassa.
Peruuta. Olen myös päässyt peruuttelemaan monia asioita, vaikkakin taskuperuutuksen kuulemma opettelin ihan turhaan, ei sitä kukaan Pohjois-Carolinassa tarkista, vaikka autokouluun siis joudunkin. Mutta on tässä tullut peruutettua jo erinäisiä jäsenyyksiä, lehtitilauksia, TV-lupa, vakuutuksia, asiakkuuksia, tulevia hammaslääkäsiaikoja, K-plussatiedotteita jne. Ja paljon on vielä peruuttamatta: lisää vakuutuksia, lisää jäsenyyksiä, sähkölaskuja, puhelinliittymiä yms. Pitääköhän lapsen kouluun jotenkin virallisesti ilmoittaa, että neitiä ei ensi syksynä enää näy?
Maallinen omaisuus. Huhhuh. Ihminen ei kaiketi kovin paljoa tavaraa tarvitsisi, mutta näyttä tuota nurkkiin kertyneen ja siinäpä sitä on sitten tullut paljastettua hamsteriutensa kaikelle kansalle, sillä kyllä nettimaailma on vertaansa vailla kaikessa markkinatalouteen liittyvässä propagandassa. Facebookkiin olen ladannut kuvia yhdestä jo kahdennestakinsadannesta härvelistä ja tavarasta, joka myynnissä olisi ja sieltä ne löytyvät myös auto(t) ja asunto. Tervetuloa vaan tekemään kauppaa, tavaraa on ja autuas on mieli, kun siitä irti pääsee.
On se aika vänkää, kun humanisti myy autoa ja moottoripyörää: toinen on punainen ja toinen musta; tarviiko niistä muka jotain muutakin osata kertoa? Mutta sen kyllä voin vannoa, etten todellakaan ole terroristi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti