Kun on sairastanut kolme (3) päivää ja juhlinut iloisesti 13-vuotissynttäreitä ja joutunut tuona aikana nauttimaan yhteensä kolme (3) 400mg buranaa, niin ei vaan enää pysty olemaan paikallaan, vaikka lämpökäyrä kuuman aallon muodossa nousikin aamupäivällä 37,7:ään.
Imuroimaan en ole itsenäni vielä saanut (kaikki kunnia tyttärelle, joka tuon homman jo omalta osaltaan hoiti), mutta kellarivarasto on nyt sitten osaltani tyhjä. Toki siellä on vielä 4 talvirengasta ja 4 kesärengasta, mutta se siitä sitten. Sen sijaan ulkovarastossa on tällä hetkellä 5 laatikollista kirpputorikamaa, jotka toivottavasti jonkin hyvän haltijan muodossa sieltä katoavat!
Ja jos haltijat eivät niitä hoida, niin voisivatko käydä hakemassa niiden seitsemän (7) jo kirjastoon kiikutetun laatikon jälkeen jäämät 5 hyllyllistä + yhden laatikollisen (koska laatikot ovat lopuksissa, samoin tila, johon niitä kasaisi) kirjoja. Tämän jälkeen huusholliin jää yksi (1) kirjakaapillinen ja 4 hyllyllistä kirjoja maailmalle kuskattavaksi. Niin, ja likan kirjat ovat sitten erikseen.
Sitten olen laskelmoinut, että kontin lähtemisen (vissiin 6.6.) ja oman lähtemisen (vissiin 1.7.) väliin 26 päivää ja jos meillä vielä on pyykkikone ja jos pesee pyykkiä joka kolmas päivä (paitsi juhannuksena), niin periaatteessa 4 kalsarit riittää. Mutta jos ei ole pesukonetta, niin saako jostain kertakäyttökalsareita? No nyt joku nokkelista rouvasihmisistä keksii, että tuon ajan voi kulkea niissä kaikkein huonoimmissa, venyttyneimmissä ja reikäisimmissä kalsareissa ja jättää ne sitten kuormittamaan Suomen loistavaa roskienhuoltojärjestelmää (niin minäkin nimittäin aluksi ajattelin), mutta: määränpäässä on myös elettävä vanhoin kalsarein siihen saakka, kun kontti saapuu (vissiin joskun heinäkuun puolivälin jälkeen). Kuinkahan paljon mieheni onkaan siis budjetoinut naisihmisilleen uusiokalsarirahaa?
Häpeäkseni joudun taas kerran tunnustamaan, että olen sortunut nyhväämään kalenterini kanssa (Hei, olen Kata. Olen kalenteriholisti.) ja tullut siihen tulokseen, että työtyöpäiviä on jäljellä kahdeksan (8), mutta olen nyt myös ensimmäisen kerran - uskokaa minua kun vannon - ottanut aiheeksi laskea sen, kuinka monta työpäivää on vielä mahdollista tehdä. Ja tulokseksi tuli kuulkaas kymmenen (10)! Aikaa annoin 4.6. asti, mutta eihän vappuna, tai naistenreissulla tai helatorstagenina voi tehdä edes työtä ja sitten täytyy vielä miinustaa hampaanpoistopäivä. Sillä yhdestä poskihampaastakin on sitten vielä luovuttava, mutta ei kai se enempää tunnu kuin ystävien kirjeiden repiminen. Laastari peukaloon ja se on siinä!
Tavaroiden lähtöön on siis 45 päivää, lapsen rippileiri alkaa 53 päivän päästä ja itkumaratoni 61 päivän kuluttua. Ylpeä, ja edelleen kyynelehtivä, äiti seisoo rippilapsensa rinnalla 70 päivän päästä. Koska kaikkien näiden numeroiden ajattelemisesta tulee pää kipeäksi, niin pakkohan tässä on täyttää päivänsä kaikella häsläämisellä, jotta säilyisi suurinpiirtein järjissään. Tänään rauhoitin päätäni laskemalla hävitettävät CD-levyni: 135 kpl. Lähteviäni en laskenut, ne ovat alle 4%vähemmistönä kaikkien 370 seassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti