No niin, nyt se on ohi! Toivottavasti lopullisesti ja ikuisesti. Tai no, lupahan on uusittava kahden vuoden välein ja se tapahtuu osallistumalla jatkokoulutuksiin, joten koulunpenkille mars, mutta ei enää tällaista pitkää rupeamaa. Ikinä. Tässä maassa.
Hyvä puoli tässä kaikessa on se, että tyttären suunnitelmat tulla/mennä Suomeen yliopistoon, ovat äidinkin mielestä juuri oikeanlaiset ja välttämättömät. Ilman omaa koulukokemusta olisin jo alkanut pedata likkaa pysymään täällä ja alkanut säästää lukukausimaksuihin. Ajatus siitä, että tytär lähtee Suomeen ja mä jään tänne on hyytävä, mutta vielä enemmän sielua jäytää se, että hän perustaisi tulevaisuutensa AINOASTAAN tämän maan tarjoaman opetuksen varaan. Juu, yliopistotaso on tietenkin ihan oma maailmansa, mutta silti. Uskon, luotan ja pidän kaiken toivoni suomalaisessa koulutussysteemissä, vaikkei sekään täydellinen ole. Tämä on ollut kokemuksena kaikin puolin -uskomaton ja kasvattava - enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta oikeesti: systeemi on ihan perseestä!
Ja sitten nokka kohti uusia pettymyksiä! Eli elämää eteenpäin positiivisessa hengessä. Lupapaketti lähti matkaan eilen (liitin mukaan ylimääräisetkin todisteet olemassaolostani, viisumin, passin ja syntymätodistuksen ajokortin tueksi) ja viikon päästä leivon munkkeja Suomi-klubin Vappuhappeningiin kirmatakseni sitten lentokentälle ja Suomeen. Viettämään Valpuria Kotomaassa.
Sitten kaikki sormet ristiin ja peukut ylös, että virallinen lupa toimia hierojana saapuisi toukokuun aikana. Kuitit, lomakkeet ja kansiot on ostettuna ja todistukset kehystettynä, joten sitten vaan hommiin. Varmuudeksi menen tulevalla viikolla keskustelemaan toisenkin huoneen vuokraamisesta, sillä asiakaspiirin haaliminen ei ole aivan yksinkertaista. Sitten nettisivujen ja varaussysteemien kimppuun. Ja lakanoiden ostoon... Täällä niitä tarvitaan, sillä pyyheliinoja tai paperia ei pöydän suojana käytetä.
Mutta olisihan tässä tämä pääsiäinenkin! Ripottelin kyllä tipuja pitkin poikin ja tänään meillä kokataan lammasta, mutta kovin kummoista juhlatunnelmaa ei ole syntynyt. Rairuohoa en viitsinyt, sillä nurmikkoa pukkaa pihalla semmoista vauhtia, ettei kerkeä leikkaamaan. Suklaamunat on tässä maassa kielletty (siis ne pikkulelut on niin hengenvaarallisia), eikä neito varmaan jaksaisi innostua, vaikka piilottelisin munia sinne tänne. Sellainen rento, hyvinsyötävä viikonloppu tämä kuitenkin on ja toivottavasti akut lataantuu ja aurinko paistaa taas ensi viikolla. Kunhan saan nauloja seinille, niin laitan kuvia tuonne kuvapäiväkirjaan...
Nyt on vähän sellainen pysähtyneisyyden hetki. Kun tekisi mieleni ryhtyä raivaamaan kaikkea tavaraa tunkiolle ja karsia kaikki rönsyt! Mistä tätä rompetta oikein tulee?!
lauantai 19. huhtikuuta 2014
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Paperisotaa a´la lisenced massage therapist ja toiminimi
Ja taas sitä saa valmistautua perustamaan yritystä. Mistä tulikin mieleeni, että pitäisköhän suomalainen yritysjäänne nyt sitten lakkauttaa? Ei kai, siihen ei vielä pysty.
Paperipino, joka arvoisalle lautakunnalle lähetetään, kasvaa kasvamistaan. Ja sittenkin pelkään, että jokin pruju puuttuu, vaikka kuinka tankkaan ja yritän ymmärtää kolmekymmentäneljäsivuista hakuohjetta. Nyt puuttuu (käsittääkseni ja ainakin) opettajan laatima ´olet hyvä ihminen´-lanketti (sitä on nyt väännetty kolme viikkoa, joten jokohan se sieltä tällä viikolla tulisi) ja passikuva. Kun ei jaksa tätä nassuansa laittaa turhanpäiten.
Notaari (alkuperäinen bosnialainen suomalaista lähestyvällä aksentilla) läheisessä Wells Fargossa ei kyllä ollut yhtään vakuuttava, kun ei tiennyt mitä name affidavit tarkoittaa, joten lopulta sanelin hänelle mitä ja mihin voisi kirjoittaa. Hankaluutena täällä on se, että kun etunimeni on virallisesti kolmiosainen, niin jokainen virallinen paperi tuli allekirjoittaa käyttäen noita kaikkia kolmea nimeä. Kuinka moni teistä pränttää allekirjoituksessaan kaikki kristikunnan itselleen suomat nimet? Juu, en minäkään!
Toinen mielenkiintoinen seikka on rakkaan sukunimeni kirjoitusasu. Passissa se on ä:llä, mutta viisumissa ae:lla. Ja ajokortissa a:lla. Ja kaikki variaatiot on oikein! Ja sitten kun minua on siunattu kahdella muullakin sukunimellä elämäni aikana (onneksi keskimmäisessä ei ole yhtään ä:tä) ja olenpahan kertaalleen vaihtanut myös viralliset etunimeni, niin kukaan ei tiedä kuka olen. Notaari-parka sitten kummiskin ränttäs leiman ja näillä mennään! (Fingers crossed, ettei tähän narahda hakemusprosessini.)
Seuraavaksi sitten täytyy tehdä asianmukaisia lanketteja. Eli informed content-lomake, jossa luetellaan asiat, joita luvataan tahi ei luvata. Eli sanellaan, mitä minulla on lupa tehdä ja kuka maksaa no showt. Toisekseen täytyy olla sisääntulolomake, jossa kysytään kaikki mahdolliset taudit ja muut seikat, jotka tulee ottaa huomioon hoidossa. Ja jos/kun aion työskennellä jonkun muun kanssa, niin sitten on saatava allekirjoitus lomakkeeseen, jossa annetaan lupa vaihtaa tietoja asiakkaan asioista. Onneksi näihin lomakkeisiin on saatavilla valmiita pohjia, jotka ovat - noin kahdeksansivuisia. No ainakin kolme per lomake, joten kuka niitä jaksaa lukea? En mä ainakaan.
Sitten listalla on nettisivujen rakentaminen. Tämä on onneksi helppo nakki, sillä hakeuduin juuri Amta:n eli hierojayhdistyksen jäseneksi (normaali vuosimaksu 240 taaleria) ja samalla saa ilmaiseksi nettivisupohjat (ja liability-vakuutus kuuluu myös kauppaan)! Sen hienompia sivua en ole ajatellut tarvita tässä vaiheessa. Mutta olen kovasti miettimässä, että jokin nettipohjainen ajanvaraussysteemi voisi toimia hyviä niinä päiviä, kun työskentelen kodin ulkopuolella. Schedulicity laskuttaisi 20/kuukaudessa ja ekan kuukauden saa ilmaiseksi. Tämä mahdollistaisi sen, että kuka tahansa voisi tehdä varauksen eikä aina tarvitsisi soittaa/tekstata minulle. Mikä tarkoittaisi toisinpäin sitä, että puhelimitse varauksia ottaessani, tarvitsisin itsekin aina nettiyhteyden, jottei tule päällekkäin buukkauksia. Hyvänä puolena myös se, että myös kiropraktikko voisi buukata asiakkaita minulle. Tai se, että sen voi ohjelmoida niin, että on maksettava varattaessa... Ja schedulicity lienee kasvava systeemi ja sieltäpä sitten bongahtaisi yhteystiedot koko maailman nähtäville, jos hakukenttään syöttää vaikkapa postinumeromme.
Maksamisesta puheenollen: korttiyhteys kännykän kautta on must eli jos Wells Fargo nyhtää kovasti paljon välimaksuja, niin sitten square (joka kiskoo vähän alle 3%). Suomessa olisi tullut niin kalliiksi, mutta täällä jo kaikilla käytössä (ja 40% asiakkaista kirjoittaa sekin, joka sitten kipitetään lunastamaan joko pankkiin tai automaatille. Juu, autokaistalla toki!).
Mutta maassa maan tavalla eli rahastahan kaikessa on kyse! Muistattehan, että sen osavaltion virallisen testin tekeminen maksoi 290. Hakupakettia (joka tilatessa maksoi 25) palauttaessa mukaan on tuikattava kuluja (mm. taustatsekkaus) varten 290 cashiers check! Ja sormenjäljet oli otatettava itse postitoimistossa 15 taalalla. Jos tarvitsee suosituskirjeen vaikkapa lääkäriltään (itse sain onneksi ystävä-kollegoilta), niin se maksaa käyntikerran verran (minimi 150). Suosituksia tarvitaan siis kolme. Passikuva (laadultaan surkeampi kuin iPhonella otettu) maksaa CMV:llä sen 15 taalaa. Sitten on maksettava Karoliinan asettama art of healing-vero (noin 50 taalaa). Muistattehan myös, että hierojalupa on uusittava kahden vuoden välein (190?) ja ennen uusimista on käytävä määrätty määrä täydennyskoulutuksia (myyjän markkinat). Ja veroja varten on laitettava ohjeiden mukaan 35% tuloista syrjään!
Sain muuten työtilatarjouksen, jossa vuokraaja olisi veloittanut 35% per asiakas eli aika kivastihan tässä kaikkineensa pääsee tienaamaan. Eli jos 35 vuokranantajalle ja 35 veroihin, niin joha tuolla 30%lla sitten maksaisi pyykkäämisen ja sähkölaskun ja saisipa ehkä bensaakin autoonsa, mutta miehen on edelleen maksettava se auton vakuutus. Eli ei pääse rikastumaan ei, vaikka kuinka hinnoittelisi itsensä pihalle. Tavallisimmin (hyvät) hierojat laskuttavat 60/tunti. Tähän lisätään sitten tippi, joka spa-paikoissa on aika automaatti, mutta kiropraktikon luona (medical setting) harvinainen etuus. Ja siis kunkin asiakkaan päätettävissä. Spa:issa on yleensä kuukausimaksu (johon kuuluu yksi ´ilmainen´hieronta) 50-70 ja siihen siis se tippi päälle. Jaa onko pakko tipata? No ei, mutta kaikki tietävät, että varsinainen hieroja saa palkkaa tunnin hieronnasta 18 taalaa, joten tippi on toki ansaittu. Ja se kokonaan hierojalle. Joka ilmoittaa sen veroissa tuloiksi. Tottakai! (Tästä syystä monissa paikoissa hienovaraisesti pyydetään tippaamaan KÄTEISELLÄ, vaikka useimmiten toki tippisumma vaan lisätään korttimaksuun.)
Hinnoittelu- vai sanoisinko suoraan, että numero-ongelma on itselläni siis ilmeinen! Tässä vaiheessa olen pohtimassa jotain tämän suuntaista: Relaxing Swedish massage 50/60min. (tällä nimellä tunnetaan perusrutiinihieronta tässä maassa); Effective Deep Tissue ja nmt (neuromuscular treatment) 65/60min; Unbelievable Integrative European Treatment 90/75min. Ja sitten sen kuusisivuisen Agreementin loppuun lauselma: This Therapist is mentally able to give only the Unbelievalble Treatments simply because Swedish (massages) are bullshit.
Ugh! Terveisin intomielinen ja asioihin tyynesti suhtautuva numerosarjaansa (lmbt#####) odottava malttamaton jäsenkorjaaja.
Paperipino, joka arvoisalle lautakunnalle lähetetään, kasvaa kasvamistaan. Ja sittenkin pelkään, että jokin pruju puuttuu, vaikka kuinka tankkaan ja yritän ymmärtää kolmekymmentäneljäsivuista hakuohjetta. Nyt puuttuu (käsittääkseni ja ainakin) opettajan laatima ´olet hyvä ihminen´-lanketti (sitä on nyt väännetty kolme viikkoa, joten jokohan se sieltä tällä viikolla tulisi) ja passikuva. Kun ei jaksa tätä nassuansa laittaa turhanpäiten.
Notaari (alkuperäinen bosnialainen suomalaista lähestyvällä aksentilla) läheisessä Wells Fargossa ei kyllä ollut yhtään vakuuttava, kun ei tiennyt mitä name affidavit tarkoittaa, joten lopulta sanelin hänelle mitä ja mihin voisi kirjoittaa. Hankaluutena täällä on se, että kun etunimeni on virallisesti kolmiosainen, niin jokainen virallinen paperi tuli allekirjoittaa käyttäen noita kaikkia kolmea nimeä. Kuinka moni teistä pränttää allekirjoituksessaan kaikki kristikunnan itselleen suomat nimet? Juu, en minäkään!
Toinen mielenkiintoinen seikka on rakkaan sukunimeni kirjoitusasu. Passissa se on ä:llä, mutta viisumissa ae:lla. Ja ajokortissa a:lla. Ja kaikki variaatiot on oikein! Ja sitten kun minua on siunattu kahdella muullakin sukunimellä elämäni aikana (onneksi keskimmäisessä ei ole yhtään ä:tä) ja olenpahan kertaalleen vaihtanut myös viralliset etunimeni, niin kukaan ei tiedä kuka olen. Notaari-parka sitten kummiskin ränttäs leiman ja näillä mennään! (Fingers crossed, ettei tähän narahda hakemusprosessini.)
Seuraavaksi sitten täytyy tehdä asianmukaisia lanketteja. Eli informed content-lomake, jossa luetellaan asiat, joita luvataan tahi ei luvata. Eli sanellaan, mitä minulla on lupa tehdä ja kuka maksaa no showt. Toisekseen täytyy olla sisääntulolomake, jossa kysytään kaikki mahdolliset taudit ja muut seikat, jotka tulee ottaa huomioon hoidossa. Ja jos/kun aion työskennellä jonkun muun kanssa, niin sitten on saatava allekirjoitus lomakkeeseen, jossa annetaan lupa vaihtaa tietoja asiakkaan asioista. Onneksi näihin lomakkeisiin on saatavilla valmiita pohjia, jotka ovat - noin kahdeksansivuisia. No ainakin kolme per lomake, joten kuka niitä jaksaa lukea? En mä ainakaan.
Sitten listalla on nettisivujen rakentaminen. Tämä on onneksi helppo nakki, sillä hakeuduin juuri Amta:n eli hierojayhdistyksen jäseneksi (normaali vuosimaksu 240 taaleria) ja samalla saa ilmaiseksi nettivisupohjat (ja liability-vakuutus kuuluu myös kauppaan)! Sen hienompia sivua en ole ajatellut tarvita tässä vaiheessa. Mutta olen kovasti miettimässä, että jokin nettipohjainen ajanvaraussysteemi voisi toimia hyviä niinä päiviä, kun työskentelen kodin ulkopuolella. Schedulicity laskuttaisi 20/kuukaudessa ja ekan kuukauden saa ilmaiseksi. Tämä mahdollistaisi sen, että kuka tahansa voisi tehdä varauksen eikä aina tarvitsisi soittaa/tekstata minulle. Mikä tarkoittaisi toisinpäin sitä, että puhelimitse varauksia ottaessani, tarvitsisin itsekin aina nettiyhteyden, jottei tule päällekkäin buukkauksia. Hyvänä puolena myös se, että myös kiropraktikko voisi buukata asiakkaita minulle. Tai se, että sen voi ohjelmoida niin, että on maksettava varattaessa... Ja schedulicity lienee kasvava systeemi ja sieltäpä sitten bongahtaisi yhteystiedot koko maailman nähtäville, jos hakukenttään syöttää vaikkapa postinumeromme.
Maksamisesta puheenollen: korttiyhteys kännykän kautta on must eli jos Wells Fargo nyhtää kovasti paljon välimaksuja, niin sitten square (joka kiskoo vähän alle 3%). Suomessa olisi tullut niin kalliiksi, mutta täällä jo kaikilla käytössä (ja 40% asiakkaista kirjoittaa sekin, joka sitten kipitetään lunastamaan joko pankkiin tai automaatille. Juu, autokaistalla toki!).
Mutta maassa maan tavalla eli rahastahan kaikessa on kyse! Muistattehan, että sen osavaltion virallisen testin tekeminen maksoi 290. Hakupakettia (joka tilatessa maksoi 25) palauttaessa mukaan on tuikattava kuluja (mm. taustatsekkaus) varten 290 cashiers check! Ja sormenjäljet oli otatettava itse postitoimistossa 15 taalalla. Jos tarvitsee suosituskirjeen vaikkapa lääkäriltään (itse sain onneksi ystävä-kollegoilta), niin se maksaa käyntikerran verran (minimi 150). Suosituksia tarvitaan siis kolme. Passikuva (laadultaan surkeampi kuin iPhonella otettu) maksaa CMV:llä sen 15 taalaa. Sitten on maksettava Karoliinan asettama art of healing-vero (noin 50 taalaa). Muistattehan myös, että hierojalupa on uusittava kahden vuoden välein (190?) ja ennen uusimista on käytävä määrätty määrä täydennyskoulutuksia (myyjän markkinat). Ja veroja varten on laitettava ohjeiden mukaan 35% tuloista syrjään!
Sain muuten työtilatarjouksen, jossa vuokraaja olisi veloittanut 35% per asiakas eli aika kivastihan tässä kaikkineensa pääsee tienaamaan. Eli jos 35 vuokranantajalle ja 35 veroihin, niin joha tuolla 30%lla sitten maksaisi pyykkäämisen ja sähkölaskun ja saisipa ehkä bensaakin autoonsa, mutta miehen on edelleen maksettava se auton vakuutus. Eli ei pääse rikastumaan ei, vaikka kuinka hinnoittelisi itsensä pihalle. Tavallisimmin (hyvät) hierojat laskuttavat 60/tunti. Tähän lisätään sitten tippi, joka spa-paikoissa on aika automaatti, mutta kiropraktikon luona (medical setting) harvinainen etuus. Ja siis kunkin asiakkaan päätettävissä. Spa:issa on yleensä kuukausimaksu (johon kuuluu yksi ´ilmainen´hieronta) 50-70 ja siihen siis se tippi päälle. Jaa onko pakko tipata? No ei, mutta kaikki tietävät, että varsinainen hieroja saa palkkaa tunnin hieronnasta 18 taalaa, joten tippi on toki ansaittu. Ja se kokonaan hierojalle. Joka ilmoittaa sen veroissa tuloiksi. Tottakai! (Tästä syystä monissa paikoissa hienovaraisesti pyydetään tippaamaan KÄTEISELLÄ, vaikka useimmiten toki tippisumma vaan lisätään korttimaksuun.)Hinnoittelu- vai sanoisinko suoraan, että numero-ongelma on itselläni siis ilmeinen! Tässä vaiheessa olen pohtimassa jotain tämän suuntaista: Relaxing Swedish massage 50/60min. (tällä nimellä tunnetaan perusrutiinihieronta tässä maassa); Effective Deep Tissue ja nmt (neuromuscular treatment) 65/60min; Unbelievable Integrative European Treatment 90/75min. Ja sitten sen kuusisivuisen Agreementin loppuun lauselma: This Therapist is mentally able to give only the Unbelievalble Treatments simply because Swedish (massages) are bullshit.
Ugh! Terveisin intomielinen ja asioihin tyynesti suhtautuva numerosarjaansa (lmbt#####) odottava malttamaton jäsenkorjaaja.
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Äh puh öh
Jee, enää viisi päivää koulua jäljellä eli kahden viikon päästä todistus on kourassa ja hakupaketti menossa kohti arvoisaa hierantalautakuntaa. Miten ihmeessä jaksaa ne viisi?
Mun piti tänään mennä viinitilareissulle, mutta päätinkin jäädä puutarhailemaan ja mennä siis rautakauppaan. Koska äijä on Texasissa ja toisaalta myös siksi, että sinne olisi liki 4 tunnin ajomatka, suuntaansa. Ja viikon pakkotyöklinikoinnin jälkeen selkä huutaa jo valmiiksi hoosiannaa eli istuminen ei innosta. Mukavampi maata sohvalla ja odottaa Cosby showta alkavaksi. Siis vasta kymmeneltä alkaa, siiheksi saa lojua. Huxtablen perheen kanssa täytyy sitten kotivenytellä ainakin jaksonverran. Tai sitten viiden...
Sitten olisi vähän hankintoja tehtäväksi. Kun tuli tilattua lentoliput Suomeen ja tiedättehän, että inhoan syvästi matkustamista, eli vatsa paukahti sekaisin samantein ja probioottikauppaan siis tieni käy. Tätä en kerro siksi, että voitte kuvitella, kuinka ihanaa on hieroa ilmaiseksi kaksi kahdentunnin puuduttavan pitkästyttävää hoitoa vatsalla, jossa ei pysy mikään ja nälkää kourii, vaan siksi, että ymmärrätte, kuinka suuri uhraus kotomaahan lentäminen, ja vieläpä yksin, minulle on. Saavat kantaa mut paareilla koneesta, kun pahoinvoin koko matkan. Tai sitten kiskon konjamiinia ja rähinöin Munchenin kentällä. Huoh! Seuraavaksi sitten iskee hammassärky (yhtä hammasta muuten vihloi jo) ja sitten olenkin ihan valmis astumaan koneeseen.
Jos sitten kuitenkin lentomatkasta selviän ( kirjaimellisesti) niin perusteellisen ja kärsivällisen luonteeni ansiosta olenkin jo siirtynyt petaamaan laskeutumista seuraavaa kulttuurisokkia. Se käy helposti kuuntelemalla autossa Pentti Hietasta ( juu, ja kaveri luulee nyt, että ymmärrän sujuvasti italiaakin) ja yksin ollessaan Suvi Teräsniskan Yö-kokoelmaa. Ja jos se ei vielä riitä, niin kyynelhanat takuulla aukeavat tästä: Tampere . Tai viimeistään: Tampere . Miten kaipaankaan sinisiä busseja! TKL in my mind!!
Kaupan päälle olen alkanut näkemään unia ikivanhoista asioista enklanniksi ja hyvää päivää vaan, puhunut parille kaverille tyylipuhtaasti suomea. Silti koti ja elämä ja..kaikki on täällä ja nyt. Tästä elämästä ja tästä kaupungista on tullut tavallisia - ja normi. Sitten voikin alkaa surra sitä, ettei Suomi olekaan sinivalkoisten lasien kultaama unelmamaa, vaan pieni ja kutistunut kolo täynnä hyttysiä. Mutta miten niitä kaipaankaan! Melkein en haluakaan tulla, sillä pää menee ihan pyörälle jo ajatuksista. Ja se vatsa. Huoh!
P.S. Tämä dokkari on huippua ja juuri tätä haluan julistaa. Mutta. Miten kökösti me suomalaiset tosiaankin puhumme englantia. Kääk! Mä lakkaan puhumasta! Kielenopettaja minussa hajoaa sirpaleiksi ja äiti taas puhkeaa ylpeydestä. Minun tyystin amerikkalaisittain ääntävä tyttäreni! (Joka hajoaa joka kerta, kun kuulee äitinsä/isänsä vääntävän enklantia. Lapsi parka! Olet kultainen.)
Mun piti tänään mennä viinitilareissulle, mutta päätinkin jäädä puutarhailemaan ja mennä siis rautakauppaan. Koska äijä on Texasissa ja toisaalta myös siksi, että sinne olisi liki 4 tunnin ajomatka, suuntaansa. Ja viikon pakkotyöklinikoinnin jälkeen selkä huutaa jo valmiiksi hoosiannaa eli istuminen ei innosta. Mukavampi maata sohvalla ja odottaa Cosby showta alkavaksi. Siis vasta kymmeneltä alkaa, siiheksi saa lojua. Huxtablen perheen kanssa täytyy sitten kotivenytellä ainakin jaksonverran. Tai sitten viiden...
Sitten olisi vähän hankintoja tehtäväksi. Kun tuli tilattua lentoliput Suomeen ja tiedättehän, että inhoan syvästi matkustamista, eli vatsa paukahti sekaisin samantein ja probioottikauppaan siis tieni käy. Tätä en kerro siksi, että voitte kuvitella, kuinka ihanaa on hieroa ilmaiseksi kaksi kahdentunnin puuduttavan pitkästyttävää hoitoa vatsalla, jossa ei pysy mikään ja nälkää kourii, vaan siksi, että ymmärrätte, kuinka suuri uhraus kotomaahan lentäminen, ja vieläpä yksin, minulle on. Saavat kantaa mut paareilla koneesta, kun pahoinvoin koko matkan. Tai sitten kiskon konjamiinia ja rähinöin Munchenin kentällä. Huoh! Seuraavaksi sitten iskee hammassärky (yhtä hammasta muuten vihloi jo) ja sitten olenkin ihan valmis astumaan koneeseen.
Jos sitten kuitenkin lentomatkasta selviän ( kirjaimellisesti) niin perusteellisen ja kärsivällisen luonteeni ansiosta olenkin jo siirtynyt petaamaan laskeutumista seuraavaa kulttuurisokkia. Se käy helposti kuuntelemalla autossa Pentti Hietasta ( juu, ja kaveri luulee nyt, että ymmärrän sujuvasti italiaakin) ja yksin ollessaan Suvi Teräsniskan Yö-kokoelmaa. Ja jos se ei vielä riitä, niin kyynelhanat takuulla aukeavat tästä: Tampere . Tai viimeistään: Tampere . Miten kaipaankaan sinisiä busseja! TKL in my mind!!
Kaupan päälle olen alkanut näkemään unia ikivanhoista asioista enklanniksi ja hyvää päivää vaan, puhunut parille kaverille tyylipuhtaasti suomea. Silti koti ja elämä ja..kaikki on täällä ja nyt. Tästä elämästä ja tästä kaupungista on tullut tavallisia - ja normi. Sitten voikin alkaa surra sitä, ettei Suomi olekaan sinivalkoisten lasien kultaama unelmamaa, vaan pieni ja kutistunut kolo täynnä hyttysiä. Mutta miten niitä kaipaankaan! Melkein en haluakaan tulla, sillä pää menee ihan pyörälle jo ajatuksista. Ja se vatsa. Huoh!
P.S. Tämä dokkari on huippua ja juuri tätä haluan julistaa. Mutta. Miten kökösti me suomalaiset tosiaankin puhumme englantia. Kääk! Mä lakkaan puhumasta! Kielenopettaja minussa hajoaa sirpaleiksi ja äiti taas puhkeaa ylpeydestä. Minun tyystin amerikkalaisittain ääntävä tyttäreni! (Joka hajoaa joka kerta, kun kuulee äitinsä/isänsä vääntävän enklantia. Lapsi parka! Olet kultainen.)
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Parasta NC:ssä
Vihdoinkin! Lämpö tuli ja hyydytti meikäläisen ruohonleikkuussa. Kuten sanottua, kesällä siihen menee koko päivä, kun pystyy lykkimään 10 min ja sitten on pidettävä tunnin tauko. Vielä selvisin kahdella tauolla, mutta tänään olikin vaan 26 astetta!
Lisää kuvia kuvapäiväkirjassa!
Kevät on - sananmukaisesti - kukkeimmillaan ja pahin siitepölykausi kohta edessä. Silmiä tuppaa kirveltämään, mutta toistaiseksi on selvitty ilman lääkitystä. Luonnonkeinojabtoki käyttelen ja huomaan, että kevät on täällä.
Linnut sirkuttaa hirmuisella äänellä ja pörriäiset ovat valloittaneet pihat, sillä puut ovat kukkeimmillaan. Emme tokikaan tunnista noita öhkiäisiä, mutta ampiais/herhiläis-/mehilisiähän ne lienevät ja kooltaan 3-6 cm. Onneksi eivät mitenkän käy kimppuun. Linnut taas, sen kun laulamiseltaan ehtivät, ovat kasvimaalle heittelemieni kukansiementen kimpussa! Citykaneja en ole talollamme hielä bongannut ja oravat taitavat jättää kasvimaan rauhaan! Viikonloppuna täytyykin sitten mennä ostamaan kastelulaitteistoa, sillä letkunvarressa käkittely alkanee aika pian tympiä.
Näin iltaseitsemältä otin kahvikuppini tähän etupihan portaille ja kuuntelen sirkutusta. Aurinko on laskemassa ja virittelee pientä lempeää tuulenvirettä. Semmoista suomalaiselle sopivaa lämpimän keskikesän illan tunnelmaa: ruohonleikkuri, pyöräilijöitä, linnunlaulua ja lämmin, muttei enää kuuma.
Tämä on se syy, miksi täällä kannattaa asua. Vaan minäpä vietänkin Valpurin kotomaassa, eikä tämä ole mikään aprillinpila. Siiheksi!
torstai 27. maaliskuuta 2014
Elämänmenoa
 |
| Hyvä mää! |
En ole kaivanut navia esille sitten viime vuoden; tai no ehkä kerran kummiskin, kun menin Mt Hollyyn ekaa kertaa. Hyvä mää!
En osallistunut koulussa tapahtuneeseen megajäristykseen, kun kaikilla meni hermo (ihan syystä kyllä) vaan otin ihan rauhallisesti ja laskin tyynesti jäljellä olevat koulupäivät (btw: 8). Hyvä mää!
Sain tehtyä curriculumin ja sen 'kansilehden', joka liitteeksi aina tarvitaan ja samalla uudistin LinkedInin (tosin voisihan sinne nuo opetushommatkin täydentää). En ole kovin moneen paikkaan viitsinyt papereita lähettää, sillä hierojille on avoimia paikkoja kylliksi ja minähän aion tehdä töitä kotona ja kiropraktikkoni kanssa. Asia on suullisesti sovittu ja kivalta näyttää. Hyvä mää!
Meillä on superkiva, pieni monikulttuurinen ryhmittymä, jossa keskustellaan asioista. Sitten on se iso ryhmä, jossa syödään ja kikatellaan ja kotipesäni on edelleen meidän oma naistenryhmä, jossa olen vain yksi jäsenistä. Täällä ei tarvi olla ulkkis, jossei itse halua. Mä oon hieroja. Hyvä mää!
Opetamme edelleen suomea tytöille ja löysimme juuri kivan nettipelin (Ekapeli), joka jaksaa taas innostaa. Oppimisen tuloksia alkaa pikkuhiljaa näkyä! Sonja mennee myös babysittaamaan kesällä. Olen mukana Suomi-klubissa, mutta sain pidettyä itseni erossa virallisista tehtävistä. Mutta on mukava käydä papusopalla ja solkottaa kotimaista aina silloin tällöin. Hyvä mää!
Joogapaikka on tuossa viiden minuutin päässä ja kyllä sinnekin (sovittelemalla) ehtii, kunhan muistaa laittaa kalenteriin muistutuksen. Ehtii myös tyttöjen lounaille ja tulee hivenen tehtyä töitä ja pian on edessä kevätretki viinitilalle, World Parade ja muutama teatteriesitys (ööö... siis 4 lähiviikkoina). Hyvä mää!
Lopputenttikausi on täällä ja tulinpahan nyt sitten sössineeksi periaatteeni, etten saa yli 85 testeistä. Kinesiologian finalista napsahti 100, mutta eikös se vaan osoita, että osaan asiani eli sen, miten lihakset toimii keskenään. Mun mielestä muulla ei oikein olekaan väliä. Hyvä mää!
Tää on itseasiassa aika tylsää, pitäisköhän muuttaa jonnekin, jottei tylsisty?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)