1. Obama is giving hope for illegal immigrants, who are under 32 and moved to States before age 16. They can apply to become legal citizens, if they have graduated High School, served in US Army or are doing those right on the moment. And are not convicted. Authorities are waiting 1.2 million applications. The fee is $465. Except for disabled, veterans etc. who can still apply. What's interesting, is that if Obama is not re-elected, nobody knows what will happen to the applicants!
2. Our safe city. The 4th teen was shot in Charlotte this year! This time eight-grader shot his 13yrs old friend on a street in west Charlotte. Victims look like African-American and so does the shooter, who was studying in West Charlotte High School.
Well, that's awful, but for me feels like it happened in Oulu or in Stockholm. So far I'm pleased to live in safe south Charlotte. (But if I visit Walmart in South Carolina just 5 miles away, it sure looks like a bit different again.)
3. The Big Issue: DNC! The Democratic National Conference is hold in Charlotte the first week of September. It's on every paper, because it's huge.
Both Obamas will show up and give speeches, well some election is on the door..
Anyway, all uptown (=center of the city) will be crowded and occupied to the Convention, even so, that some local schools are closed that week (they allready started school to catch up that gap) and people are renting their houses to the convention visitors while taking a vacation on that time. And like in any big events, the city is beeing cleaned up and all the "not so great things" are being hided. There's no drunks (at least uptown) to hide, but there has to be more safe sidewalks to visitors to walk to and some holes on the streets to cover for.
I'll stay here in safe south Charlotte that week, althought it would be nice to see a glimpse of Michelle; this will be the second time she is in the same city with us! And both times it has been this beautiful The Queen City!
keskiviikko 15. elokuuta 2012
tiistai 14. elokuuta 2012
Sonja's school
This is in English, because mom needs to do some studies to understand what's going on in her daughters school.
Sonja is starting Ardrey Kell High School in two weeks and that's a school everyone tells us to be Great, Superb, The Best. Why is that? One reason is, that it's located near Ballantyne area, which is (one of) the richest areas in here. School is also pretty new, built and started in 2006 and everybody tells that the principle (I haven't seen him) David Switzer is a really good principle. Sonja said, that he was funny, when he introduces himself in Knights Camp (wellcome day for ninth graders), but almost everybody are "funny" (telling jokes and making you laught) in here.
On statistics AK (=Ardrey Kell) is a great school: Graduation rate in AK is over 90 (I'll tell the precise number when I find it again) and from graduates 91% got in the Colleges! In this year the internet says, that 73% of graduates got in to 4 years colleges, which I think could say the university or polytechnic university level in Finland. I'm not familiar with all the numbers yet, but going to college/university is expensive in here (people ar pretty surprised when I tell them that we'll send Sonja back to Finland to university, cause it's FREE), so maybe this tells something about AK: AK students had scholarships worth over 13 million dollars in 2012 and "only" 3,6 millions out of that were Athletic scholarships!
To compare in West Charlotte High the graduation rate was 54% and this school just hired a new (with extremely high paycheck) principle to fix this. It was on newspapers and if I got it right, this new principles old school wasn't too happy about this. One thing that can give a little explanation to all this is here:
But back to AK. In it's mission is said that they implement a challenging curriculum leading to the development of creative and independent thinkers who have a strong sense of honour, respect and service. All right, they can try to make my Finnish girl participating honourable Knights program, which means helping people and voluntarily work, I have nothing agains that. But what makes me happy, is that in their values they promise to respect everyone's individual talent and you can take many Honour-courses (kind of higher level courses) AND take some College courses allready in High School. You can became a great athletic in AK, but I don't think that's main goal to my girl, so it's great that you can also have many drama/acting courses and chorus, which Sonja is starting with (not reading Shakespeare in first year!).
I think I have allready told this, but she is also taking Spanish for a new language and Psychology as a volunteer subject. I'm not pushing her to study what I did, but I'm just saying that after reading psychology in here, the first two years in Tampere University psychology faculty would be a piece of cake... Well, I got to my university studies by accident, so I'll give her some time (but it's important to pick up the subjects that are required to graduation; that comes more important next year).
And what about the clubs! There is a few to pick up. Sonja can join the German club (unfortunately there is no Swedish club, but she could start one..) or latin. I hope she goes to dance club or drama, science, book, history, frisbee... you name it. They have these known from TV-series alpha-beta-clubs or young republicans / young democrats. But I have nothing to say about that, she can pick herself.
What I still need to do, is to join to posting list for parents. They have pretty much information on internet page, but to follow your kid's studies you need to have your own account, just like in Finland. School also gives you automatic phone calls in case of some changes etc. And we need to give one more emergency number (a friend, a neighbour, a colleague) to the school. And I'll be given a lot more information on next weeks Wednesday, when there's an open house for 9th graders and their parents.
Maybe, just maybe, I'll understand everything a bit better then. It's so much easier to read and understant than listen and understand; an another thing to give my respect to my kid!
Sonja is starting Ardrey Kell High School in two weeks and that's a school everyone tells us to be Great, Superb, The Best. Why is that? One reason is, that it's located near Ballantyne area, which is (one of) the richest areas in here. School is also pretty new, built and started in 2006 and everybody tells that the principle (I haven't seen him) David Switzer is a really good principle. Sonja said, that he was funny, when he introduces himself in Knights Camp (wellcome day for ninth graders), but almost everybody are "funny" (telling jokes and making you laught) in here.
On statistics AK (=Ardrey Kell) is a great school: Graduation rate in AK is over 90 (I'll tell the precise number when I find it again) and from graduates 91% got in the Colleges! In this year the internet says, that 73% of graduates got in to 4 years colleges, which I think could say the university or polytechnic university level in Finland. I'm not familiar with all the numbers yet, but going to college/university is expensive in here (people ar pretty surprised when I tell them that we'll send Sonja back to Finland to university, cause it's FREE), so maybe this tells something about AK: AK students had scholarships worth over 13 million dollars in 2012 and "only" 3,6 millions out of that were Athletic scholarships!
To compare in West Charlotte High the graduation rate was 54% and this school just hired a new (with extremely high paycheck) principle to fix this. It was on newspapers and if I got it right, this new principles old school wasn't too happy about this. One thing that can give a little explanation to all this is here:
- in AK there is about 2400 students in which 65% are White, 13% African-American, 3% American-Indian, 11% Asian-Pacific and 7% Hispanic. 1% is noted multicultural.
- in West Charlotte 85% are African-American.
But back to AK. In it's mission is said that they implement a challenging curriculum leading to the development of creative and independent thinkers who have a strong sense of honour, respect and service. All right, they can try to make my Finnish girl participating honourable Knights program, which means helping people and voluntarily work, I have nothing agains that. But what makes me happy, is that in their values they promise to respect everyone's individual talent and you can take many Honour-courses (kind of higher level courses) AND take some College courses allready in High School. You can became a great athletic in AK, but I don't think that's main goal to my girl, so it's great that you can also have many drama/acting courses and chorus, which Sonja is starting with (not reading Shakespeare in first year!).
I think I have allready told this, but she is also taking Spanish for a new language and Psychology as a volunteer subject. I'm not pushing her to study what I did, but I'm just saying that after reading psychology in here, the first two years in Tampere University psychology faculty would be a piece of cake... Well, I got to my university studies by accident, so I'll give her some time (but it's important to pick up the subjects that are required to graduation; that comes more important next year).
And what about the clubs! There is a few to pick up. Sonja can join the German club (unfortunately there is no Swedish club, but she could start one..) or latin. I hope she goes to dance club or drama, science, book, history, frisbee... you name it. They have these known from TV-series alpha-beta-clubs or young republicans / young democrats. But I have nothing to say about that, she can pick herself.
What I still need to do, is to join to posting list for parents. They have pretty much information on internet page, but to follow your kid's studies you need to have your own account, just like in Finland. School also gives you automatic phone calls in case of some changes etc. And we need to give one more emergency number (a friend, a neighbour, a colleague) to the school. And I'll be given a lot more information on next weeks Wednesday, when there's an open house for 9th graders and their parents.
Maybe, just maybe, I'll understand everything a bit better then. It's so much easier to read and understant than listen and understand; an another thing to give my respect to my kid!
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Teatterista!
On vielä kerrottava Charloten teatterielämästä tiedoksi niillekin, jotka eivät ole hehkutuksiani nassukirjasta lukeneet.
Täällä toimii muutama teatteri, joista yksi on lastenteatteri. Suurin on nimeltään Blumenthal Performing Arts ja tämä laitos pitää sisällään (ymmärtääkseni) yhden suuren näyttämön (Tampere Talon kokoluokkaa), jossa pidetään paikallisen orkesterin tuotannot, joitain teatterivierailuja ja keski-ikäistä vanhempien konsertteja sekä 4 tai 5 pienenmpää näyttämöä ympäri uptownia. Lippujen hinnat vaihtelevat 40-140 taalaa.
Blumenthal toimii myös Broadway-vierailujen pitopaikkana ja tarjoaa esityksiin sponsoroituja kausikortteja. Yksittäiset Broadway esitykset maksavat 60 (piippuhyllyllä) - 220 (jokin spesiaalipaketti) taalaa, mutta kausikortilla esityksen keskihinnaksi tulee 50-90,- Ensi kauden ohjelmisto on briljantti: Jekyll ja Hyde (jossa joku American Idoli mukana), Sister Act, Les Miserables, Traces, War Horse, Wicked (huom. meni just Hesassa!) ja THE LION KING. Lisäksi vielä extrat CirqueDreams, American Idiot (Greendayn musiikkiin!) ja Catch me if you can (Leonardo DiCaprio ei tosin esiinny näyttämöversiossa). Tähän sarjaan meillä on Sonjan kanssa liput sunnuntaimatineaan loistopaikoilta! Alkaa marraskuussa ja Lion King viimeisenä sitten elokuussa 2013.
Eikä tässä viela kaikki. Ehkäpä taiteellisessa mielessä kunnianhimoisin paikallinen teatteri on nimeltään Actors Theater, missä olen saanut istua nyt kahtena päivänä seuraamassa NUVOICES -festivaalia eli uusien näytelmien kavalkadia. Systeemi on sellainen, että kolmessa päivässä valmistetaan neljästä näytelmästä versio, jossa näyttelijät esiintyvät pelkitetysti ja vuorosanat paperista lukien. "Esityksiä" on 2-3 kustakin ja jokaisesta näytelmästä on kerran myös keskustelutilaisuus, jossa yleisö voi kertoa mielipiteensä ja keskustella kirjoittajan ja ohjaajan kanssa. Tänään osallistuin myös tuohon keskustelutilaisuuteen mielenkiinnolla!
Liput esitykseen maksavat 10,- kappale tai 30,- jos ehtii katsoa kaikki neljä esitystä (siihen en vielä tohtinut, koska en uskaltanut ajaa kaupunkii illalla eli pimeällä!). Yleisöltä saadun palautteen perusteella vuoden kuluttua järjestettävillä seuraavilla festareilla yksi näistä neljästä on tuotettu sitten "oikeaksi" näytelmäksi ja neljä uutta tekstiä esitellään. Nuo kaksi, jotka näin (Still ja Narrow Daylight) olivat aivan loistavia tekstejä ja esittäjät aivan loistavia näytteijöitä eli odotukset ovat korkealla!
Sillä Actors Theater on valittu vuoden teatteriksi useita kertoja ja ohjelmisto ei ole kaikille katsojille suunnattua hömppää. Syksyllä on luvassa mm. Yasmina Rezaa ja tottakai tännekin on tarjolla sarjalippuja... 25,-/esitys saisi nähdä kaikki produktiot tai käyttää kaikki 6 lippua miten haluaa tai sitten puolet halvemmalla saisi liput ennakkoesityksiin eli koeyleisöksi. Ennäkkoesitykset on tietenkin sidottu määrättyihin päiviin, mutta mullahan ei ole muutakaan tekemistä.
Tai sitten voin liittyä Actor's Theaterin vapaaehtoiseksi ja osallistua sitä kautta toimintaan. Tai lahjoittaa haluamansa summan rahaa, niin pääsee käsiohjelmaan. Tai ostaa oma penkki salista... Nämä lahjoitukset teatterille ovat niitä verotuksellisesti vähennyskelpoisia täällä päässä maailmaa.
Tässä olisi nyt näitä ovia, joita voisi aukaista; tai edes vähän raottaa!
Täällä toimii muutama teatteri, joista yksi on lastenteatteri. Suurin on nimeltään Blumenthal Performing Arts ja tämä laitos pitää sisällään (ymmärtääkseni) yhden suuren näyttämön (Tampere Talon kokoluokkaa), jossa pidetään paikallisen orkesterin tuotannot, joitain teatterivierailuja ja keski-ikäistä vanhempien konsertteja sekä 4 tai 5 pienenmpää näyttämöä ympäri uptownia. Lippujen hinnat vaihtelevat 40-140 taalaa.
Blumenthal toimii myös Broadway-vierailujen pitopaikkana ja tarjoaa esityksiin sponsoroituja kausikortteja. Yksittäiset Broadway esitykset maksavat 60 (piippuhyllyllä) - 220 (jokin spesiaalipaketti) taalaa, mutta kausikortilla esityksen keskihinnaksi tulee 50-90,- Ensi kauden ohjelmisto on briljantti: Jekyll ja Hyde (jossa joku American Idoli mukana), Sister Act, Les Miserables, Traces, War Horse, Wicked (huom. meni just Hesassa!) ja THE LION KING. Lisäksi vielä extrat CirqueDreams, American Idiot (Greendayn musiikkiin!) ja Catch me if you can (Leonardo DiCaprio ei tosin esiinny näyttämöversiossa). Tähän sarjaan meillä on Sonjan kanssa liput sunnuntaimatineaan loistopaikoilta! Alkaa marraskuussa ja Lion King viimeisenä sitten elokuussa 2013.
Eikä tässä viela kaikki. Ehkäpä taiteellisessa mielessä kunnianhimoisin paikallinen teatteri on nimeltään Actors Theater, missä olen saanut istua nyt kahtena päivänä seuraamassa NUVOICES -festivaalia eli uusien näytelmien kavalkadia. Systeemi on sellainen, että kolmessa päivässä valmistetaan neljästä näytelmästä versio, jossa näyttelijät esiintyvät pelkitetysti ja vuorosanat paperista lukien. "Esityksiä" on 2-3 kustakin ja jokaisesta näytelmästä on kerran myös keskustelutilaisuus, jossa yleisö voi kertoa mielipiteensä ja keskustella kirjoittajan ja ohjaajan kanssa. Tänään osallistuin myös tuohon keskustelutilaisuuteen mielenkiinnolla!
Liput esitykseen maksavat 10,- kappale tai 30,- jos ehtii katsoa kaikki neljä esitystä (siihen en vielä tohtinut, koska en uskaltanut ajaa kaupunkii illalla eli pimeällä!). Yleisöltä saadun palautteen perusteella vuoden kuluttua järjestettävillä seuraavilla festareilla yksi näistä neljästä on tuotettu sitten "oikeaksi" näytelmäksi ja neljä uutta tekstiä esitellään. Nuo kaksi, jotka näin (Still ja Narrow Daylight) olivat aivan loistavia tekstejä ja esittäjät aivan loistavia näytteijöitä eli odotukset ovat korkealla!
Sillä Actors Theater on valittu vuoden teatteriksi useita kertoja ja ohjelmisto ei ole kaikille katsojille suunnattua hömppää. Syksyllä on luvassa mm. Yasmina Rezaa ja tottakai tännekin on tarjolla sarjalippuja... 25,-/esitys saisi nähdä kaikki produktiot tai käyttää kaikki 6 lippua miten haluaa tai sitten puolet halvemmalla saisi liput ennakkoesityksiin eli koeyleisöksi. Ennäkkoesitykset on tietenkin sidottu määrättyihin päiviin, mutta mullahan ei ole muutakaan tekemistä.
Tai sitten voin liittyä Actor's Theaterin vapaaehtoiseksi ja osallistua sitä kautta toimintaan. Tai lahjoittaa haluamansa summan rahaa, niin pääsee käsiohjelmaan. Tai ostaa oma penkki salista... Nämä lahjoitukset teatterille ovat niitä verotuksellisesti vähennyskelpoisia täällä päässä maailmaa.
Tässä olisi nyt näitä ovia, joita voisi aukaista; tai edes vähän raottaa!
Elämä on oppimista.
Ja ei, multa ei ole aiheet loppuneet, eikä ole käynyt niin onnellisesti, että kontti olisi saapuut ajankuluksemme, en vaan ole saanut käyttööni konetta, jolla näitä juttuja naputella. Tuon Padin kanssa ei kovin pitkään jaksa tekstata, vaikka muuten se onkin aika kiva kaveri!
Näyttää se aika vaan kuluvan vaikkei mitään kauheen järjellistä aikaan saisikaan; onpahan tullut hankittua Elämyksiä, Kokemuksia ja Sattumuksia. Elämyksestä käy vaikka se, että astuu ulos Macy'sltä ja pään läpi vilahtaa tuntemus, jota voisi likipitäen kuvailla sanoilla: Mä siis oikeesti asun täällä enkä ole lomalla. Ja sama tapahtuu, kun tulee tulee ulos Targetista, mutta se on vaan pienellä e:llä, koska Targetissa nyt tulee poikettua tavan takaan. Macy'sille menin varta vasten ostamaan SÄNGYNPEITETTÄ, jonka bongasin aamun mainospostista, sillä sen sai ainakin 65% alennuksella. Eli käytännössä miltei ilmaiseksi, kun lisää sen, että samalla tyttärelle ostettiin 13-osainen sängynpeitesetti, johon sitten kotona huomattiin kuuluvan myös verhot. Sillä eivät ne rätit siellä kaupassa kulkeneet verhojen nimellä, vaan pakettiin oli koodattu kaikenmaailman ihmesanoja.
Mutta siis halvennuksella nekin ja nyt on siis sängyille peitteitä, jos vaikka vilu tulee tai joku sattuisi poikkeamaan, niin voisi sitten esitellä. Nimittäin niitä tyynyjä siinä sängyn päällä, joita ei myöskään tyynyiksi kutsuta, vaan niille on hienommat nimet, joita ei jaksa opetella. Olennaista tässä ostotoimenpiteessä oli kuitenkin se, että samassa paketissa sai semmoisen kankaan, joka peittää jenkkisängyn alaosan, joka ei ole kovin kaunis katsella. Ja tulipahan siis myös väriä makuuhuoneeseen!
Kokemuksia on myös karttunut samaan tahtiin kuin uusia sanoja tai lyhenteitä, joista varsinkin lyhenteet ovat kovasti vaikeita päähän iskostetavia. Viime aikoina olen enemmän kuin tarpeeksi nettitutkiskellut ja virtuaalitaistellut sellaisen oppilaitoksen kuin CPCC (vai olikse CCPC vai CPCP...) eli Central Piedmont Community Collegen kanssa. Tiedoksi vaan, että se nettisivujen informatiivisuus on todellakin tärkeä asia! Tämä oppilaitos nimittäin tarjoaa ammatillista koulutusta, yliopistokoulutusta ja kansalaisopistomaista koulutusta sekä huviksi että hyödyksi. Ja lisäksi CPCC:ssä voi osallistua projektien kautta uudelleenkoulutukseen atk-puolella tai saada ammatinvalinnanohjausta, jos haluaa vaihtaa ammattia tai osallistua täydennyskoulutukseen työn ohesa tai hankkia sertifikaatteja... kuullostanee tutulta entisten kollegoideni mielessä, mutta kannattaa ottaa huomioon, että nettisivut ohjaavat kaiken liikenteen, tarjoavat omat tunnukset ja intranetin VAIN niille varsinaisille yliopisto-opiskelijoille.
Meidän huvin vuoksi opiskelevien täytyy osata klikata sieltä erään sivun eräästä kulmasta oikealle sivulle, jonne ei ole linkkiä mistään muualta kuin kyseisen sivun kyseisestä kulmasta. Ja sitten aukeaa taivas eli kurssia jos jonkinlaista, jos on kiinnostunut teknisistä asioista, markkinoinnista tai terveydenhuoltoalasta. Tai jostain muusta. Ja jossei pelkää sitä tosiasiaa, että oppilaitoksen kampuksia on siellä täällä pitkin Piedmontia (tosin itse olen tallentanut koneelleni vain Charlotessa tapahtuvat asiat) eli auto on tähänkin hommaan oltava. Tai siis siihen opiskeluun!
Mutta ennenkuin innostuu liikaa, niin kannatta selvittää mitä opiskelu maksaa. Senhän olen jo oppinut, että mikään ei maksa sitä, mitä hintalapussa lukee ja tämä pätee myös opiskeluun! Ensinnäkin asiaan vaikuttaa se, oletko paikallinen vai muualta. Ja kumpi minä sitten olen? Se riippuu siitä, mistä se roikkuu eli kurssista tai kampuksesta tai puhelimeen vastaajasta. Ja loppuviimeksi näistä kaikista. Mutta se on selvää, että kurssimaksun lisäksi jokaiseen kurssiin lisätään kampusmaksu (12 taalaa) jokaisesta kurssista, jolle osallistuu. Loogista siihen asti, kun selvisi, että se menee tietenkin myös nettikurssista!
Mutta etsivä löytää, eikä kai oppimisen aloittamisen tule liian helppoa ollakaan. Sen vaan sanon, että tämän kaiken selvittäminen ei-omalla kielellä (joitain osia kyllä selvitettiin espanjaksi) on vienyt päivän ja toisenkin, sekä vaatinut muutaman puhelinsoiton. Mikä on oma taiteenlajinsa!
Minulta meni siis reilut 4 viikkoa, ennenkuin olin henkisesti valmis tarttumaan puhelimeen ja kyselemään asioita. Siis puhelimitse. Mikä on maan tapa, sillä kaikkialla ja joka paikassa on präntättynä puhellinnumero, johon voi soittaa ihan missä asiassa tahansa. Puhelimeen vastaa aina (paitsi lääkärille soittaessa) automaatti, joka luettelee kahdeksantoista eri numeroa, joista voi valita sen oikean, jotta pääsee eteenpäin. Mikä tällaisen kielipuolen kyseessäollessa tarkoittaa sitä, että soitan joka paikkaan noin neljä kertaa ennenkuin ymmärrän, mitä nuo valinnat tarkoittavat sanoa. Koska automaatti ei suinkaan sano "Jos haluat palvelua, valitse YKSI" vaan ne sanovat: "Mahdollista kasvokkaista palvelua halutessanne voitte kokeilla valita numeron kolmekymmentäkahdeksan" tai jotain sinne päin, sillä loppujen lopuksi saan kiinni yhden sanan ja sillä mennään. Mutta jos ja kun langan päähän saa elävän ihmisen, niin asia yleensä hoituu ja kaikki ovat kovasti kohteliaita.
Ja jos huomenna saan itseni läpi PCPP:n (siis CPCC:n) automaatista ihmiselle ja jos voin maksaa opiskeluni sekillä(!) tai käteisellä ja jos ryhmä ei ole täynnä ja jos joskus löydän Merancasin (vai mikä lie olikaan) kampukselle (43 minuuttia meiltä), niin hintaan 65 taalaa + kampusmaksu paitsi, jos sosiaaliturvatunnuksettomilta peritään lisämaksu, niin syyskuussa osallistun kurssille, jonka nimi on:
Holistic welless - maximizing health i today's world! Kahdeksan torstai-iltaa.
Eikä menny kuin kaksi päivää selvittää tämä asia. Eli kielikylpyä tiedossa. Elämä on täynnä loistavia Sattumuksia!
P.S. Personal Traineriksi voisi opiskella samassa oppilaitosessa kolmessa kuukaudessa hintaan 470,- (+varmaan jotai lisäkuluja), mutta hierojaksi oppimista en ole edelleenselvittänyt; hintahaitari 5000-15000 ja aikahaarukka 10 kuukautta - 2½ vuotta ja sitten saisi Pohjois-Karoliinan luvan toimia hierontaterapeuttina, muttei vielä vakuutusta...
Näyttää se aika vaan kuluvan vaikkei mitään kauheen järjellistä aikaan saisikaan; onpahan tullut hankittua Elämyksiä, Kokemuksia ja Sattumuksia. Elämyksestä käy vaikka se, että astuu ulos Macy'sltä ja pään läpi vilahtaa tuntemus, jota voisi likipitäen kuvailla sanoilla: Mä siis oikeesti asun täällä enkä ole lomalla. Ja sama tapahtuu, kun tulee tulee ulos Targetista, mutta se on vaan pienellä e:llä, koska Targetissa nyt tulee poikettua tavan takaan. Macy'sille menin varta vasten ostamaan SÄNGYNPEITETTÄ, jonka bongasin aamun mainospostista, sillä sen sai ainakin 65% alennuksella. Eli käytännössä miltei ilmaiseksi, kun lisää sen, että samalla tyttärelle ostettiin 13-osainen sängynpeitesetti, johon sitten kotona huomattiin kuuluvan myös verhot. Sillä eivät ne rätit siellä kaupassa kulkeneet verhojen nimellä, vaan pakettiin oli koodattu kaikenmaailman ihmesanoja.
Mutta siis halvennuksella nekin ja nyt on siis sängyille peitteitä, jos vaikka vilu tulee tai joku sattuisi poikkeamaan, niin voisi sitten esitellä. Nimittäin niitä tyynyjä siinä sängyn päällä, joita ei myöskään tyynyiksi kutsuta, vaan niille on hienommat nimet, joita ei jaksa opetella. Olennaista tässä ostotoimenpiteessä oli kuitenkin se, että samassa paketissa sai semmoisen kankaan, joka peittää jenkkisängyn alaosan, joka ei ole kovin kaunis katsella. Ja tulipahan siis myös väriä makuuhuoneeseen!
Kokemuksia on myös karttunut samaan tahtiin kuin uusia sanoja tai lyhenteitä, joista varsinkin lyhenteet ovat kovasti vaikeita päähän iskostetavia. Viime aikoina olen enemmän kuin tarpeeksi nettitutkiskellut ja virtuaalitaistellut sellaisen oppilaitoksen kuin CPCC (vai olikse CCPC vai CPCP...) eli Central Piedmont Community Collegen kanssa. Tiedoksi vaan, että se nettisivujen informatiivisuus on todellakin tärkeä asia! Tämä oppilaitos nimittäin tarjoaa ammatillista koulutusta, yliopistokoulutusta ja kansalaisopistomaista koulutusta sekä huviksi että hyödyksi. Ja lisäksi CPCC:ssä voi osallistua projektien kautta uudelleenkoulutukseen atk-puolella tai saada ammatinvalinnanohjausta, jos haluaa vaihtaa ammattia tai osallistua täydennyskoulutukseen työn ohesa tai hankkia sertifikaatteja... kuullostanee tutulta entisten kollegoideni mielessä, mutta kannattaa ottaa huomioon, että nettisivut ohjaavat kaiken liikenteen, tarjoavat omat tunnukset ja intranetin VAIN niille varsinaisille yliopisto-opiskelijoille.
Meidän huvin vuoksi opiskelevien täytyy osata klikata sieltä erään sivun eräästä kulmasta oikealle sivulle, jonne ei ole linkkiä mistään muualta kuin kyseisen sivun kyseisestä kulmasta. Ja sitten aukeaa taivas eli kurssia jos jonkinlaista, jos on kiinnostunut teknisistä asioista, markkinoinnista tai terveydenhuoltoalasta. Tai jostain muusta. Ja jossei pelkää sitä tosiasiaa, että oppilaitoksen kampuksia on siellä täällä pitkin Piedmontia (tosin itse olen tallentanut koneelleni vain Charlotessa tapahtuvat asiat) eli auto on tähänkin hommaan oltava. Tai siis siihen opiskeluun!
Mutta ennenkuin innostuu liikaa, niin kannatta selvittää mitä opiskelu maksaa. Senhän olen jo oppinut, että mikään ei maksa sitä, mitä hintalapussa lukee ja tämä pätee myös opiskeluun! Ensinnäkin asiaan vaikuttaa se, oletko paikallinen vai muualta. Ja kumpi minä sitten olen? Se riippuu siitä, mistä se roikkuu eli kurssista tai kampuksesta tai puhelimeen vastaajasta. Ja loppuviimeksi näistä kaikista. Mutta se on selvää, että kurssimaksun lisäksi jokaiseen kurssiin lisätään kampusmaksu (12 taalaa) jokaisesta kurssista, jolle osallistuu. Loogista siihen asti, kun selvisi, että se menee tietenkin myös nettikurssista!
Mutta etsivä löytää, eikä kai oppimisen aloittamisen tule liian helppoa ollakaan. Sen vaan sanon, että tämän kaiken selvittäminen ei-omalla kielellä (joitain osia kyllä selvitettiin espanjaksi) on vienyt päivän ja toisenkin, sekä vaatinut muutaman puhelinsoiton. Mikä on oma taiteenlajinsa!
Minulta meni siis reilut 4 viikkoa, ennenkuin olin henkisesti valmis tarttumaan puhelimeen ja kyselemään asioita. Siis puhelimitse. Mikä on maan tapa, sillä kaikkialla ja joka paikassa on präntättynä puhellinnumero, johon voi soittaa ihan missä asiassa tahansa. Puhelimeen vastaa aina (paitsi lääkärille soittaessa) automaatti, joka luettelee kahdeksantoista eri numeroa, joista voi valita sen oikean, jotta pääsee eteenpäin. Mikä tällaisen kielipuolen kyseessäollessa tarkoittaa sitä, että soitan joka paikkaan noin neljä kertaa ennenkuin ymmärrän, mitä nuo valinnat tarkoittavat sanoa. Koska automaatti ei suinkaan sano "Jos haluat palvelua, valitse YKSI" vaan ne sanovat: "Mahdollista kasvokkaista palvelua halutessanne voitte kokeilla valita numeron kolmekymmentäkahdeksan" tai jotain sinne päin, sillä loppujen lopuksi saan kiinni yhden sanan ja sillä mennään. Mutta jos ja kun langan päähän saa elävän ihmisen, niin asia yleensä hoituu ja kaikki ovat kovasti kohteliaita.
Ja jos huomenna saan itseni läpi PCPP:n (siis CPCC:n) automaatista ihmiselle ja jos voin maksaa opiskeluni sekillä(!) tai käteisellä ja jos ryhmä ei ole täynnä ja jos joskus löydän Merancasin (vai mikä lie olikaan) kampukselle (43 minuuttia meiltä), niin hintaan 65 taalaa + kampusmaksu paitsi, jos sosiaaliturvatunnuksettomilta peritään lisämaksu, niin syyskuussa osallistun kurssille, jonka nimi on:
Holistic welless - maximizing health i today's world! Kahdeksan torstai-iltaa.
Eikä menny kuin kaksi päivää selvittää tämä asia. Eli kielikylpyä tiedossa. Elämä on täynnä loistavia Sattumuksia!
P.S. Personal Traineriksi voisi opiskella samassa oppilaitosessa kolmessa kuukaudessa hintaan 470,- (+varmaan jotai lisäkuluja), mutta hierojaksi oppimista en ole edelleenselvittänyt; hintahaitari 5000-15000 ja aikahaarukka 10 kuukautta - 2½ vuotta ja sitten saisi Pohjois-Karoliinan luvan toimia hierontaterapeuttina, muttei vielä vakuutusta...
Mukavaa ja rauhallista elokuuta
Heräsin tässä eräänä aamuna seitsemältä nenä tukossa ja kurkku käheänä, sanalla sanoen kiukkuisena. Ystävät ja toverit koto-Suomessa aloittelevat pikkihiljaa syksyn töitä ja minä en sitten pääse tässä kuntoprojektissani alkua pitemmälle. Mokomakin flunssa!
Olen viettänyt työvelvollisuuksista vapaata aikaa toukokuun puolivälistä alkaen ja näyttää siltä, että olisi aika a) ostaa uusi kalenteri tai b) heittää se vanhakin roskiin. Tekee hyvää lukea päivityksiä uusista työpaikoista, uuden lukuvuoden suunnittelusta ja loman jälkeisestä uudesta innosta ja olla innostumatta itse! Helppoa se ei ole, mutta tarpeellista ja vapauttavaa. Tämä on nyt sitä laatuaikaa ihan itselle.
Laatuaika on sitä, että kyseenalaistaa olemisensa ja tekemisensä. On vaan kotona ja seurailee teinin elämää niin, että teini hermostuu usean kerran päivässä (Eiks sulla oo elämää? -No ei just nyt oo). Tutkii keittokirjaa, muttei jaksa innostua, kun ei löydä mitään tuttua(!) reseptiä. Keittää jääteetä jääkaappiin valmiiksi, sillä veden litkimiseen kyllästyy ja sitten iskeekin jo nestehukka.
Kun on aikaa, voi ihmetellä sadepilven kehittymistä, vaikka se ei sitten lopulta kehitykään. Saa ihmetellä ötiäisiä, jotka kulkee takaperin patiolla. On lupa olla lähtemättä mihinkään, vaikka on luvannut itselleen lähteä joka päivä johonkin, sillä lähtemättä jättäminen on laiskuutta. Voi pohdiskella lähtemättä jättämisen semantiikkaa jaksamatta sitä loppujen lopuksi selvittää edes itselleen.
On myös lupa istua lukemassaa kirjoja (skandinaavisia dekkareita kirjastosta). On aikaa venytellä kerrankin rauhassa äänikirjaa kuunnellen (audible on ihana, mutta näitäkin sais paikallisesta kirjastosta, kun vaan ehtis selvittää miten). Aikaa hermoilla turhanpäiväisistä asioista (kuten esimerkiksi niistä saapumattomista tavaroista) ja valmius lähteä salille, jos siltä tuntuu. Istua kahvilassa itsensä seurassa ja juoda kolmaskin kupillinen kahvia siinä palellessa.
Laatuaika on sitä, että ei oikein kuulu mihinkään, eikä saa otetta mistään. Kun ei ole arkea. Ja se on just sitä laatua! Käykö saavutukseksi se, että nitistää tekemättömyydestä kilkuttelevaa omaatuntoaan edes pikkuisen pienemmälle volyymille?
Olen viettänyt työvelvollisuuksista vapaata aikaa toukokuun puolivälistä alkaen ja näyttää siltä, että olisi aika a) ostaa uusi kalenteri tai b) heittää se vanhakin roskiin. Tekee hyvää lukea päivityksiä uusista työpaikoista, uuden lukuvuoden suunnittelusta ja loman jälkeisestä uudesta innosta ja olla innostumatta itse! Helppoa se ei ole, mutta tarpeellista ja vapauttavaa. Tämä on nyt sitä laatuaikaa ihan itselle.
Laatuaika on sitä, että kyseenalaistaa olemisensa ja tekemisensä. On vaan kotona ja seurailee teinin elämää niin, että teini hermostuu usean kerran päivässä (Eiks sulla oo elämää? -No ei just nyt oo). Tutkii keittokirjaa, muttei jaksa innostua, kun ei löydä mitään tuttua(!) reseptiä. Keittää jääteetä jääkaappiin valmiiksi, sillä veden litkimiseen kyllästyy ja sitten iskeekin jo nestehukka.
Kun on aikaa, voi ihmetellä sadepilven kehittymistä, vaikka se ei sitten lopulta kehitykään. Saa ihmetellä ötiäisiä, jotka kulkee takaperin patiolla. On lupa olla lähtemättä mihinkään, vaikka on luvannut itselleen lähteä joka päivä johonkin, sillä lähtemättä jättäminen on laiskuutta. Voi pohdiskella lähtemättä jättämisen semantiikkaa jaksamatta sitä loppujen lopuksi selvittää edes itselleen.
On myös lupa istua lukemassaa kirjoja (skandinaavisia dekkareita kirjastosta). On aikaa venytellä kerrankin rauhassa äänikirjaa kuunnellen (audible on ihana, mutta näitäkin sais paikallisesta kirjastosta, kun vaan ehtis selvittää miten). Aikaa hermoilla turhanpäiväisistä asioista (kuten esimerkiksi niistä saapumattomista tavaroista) ja valmius lähteä salille, jos siltä tuntuu. Istua kahvilassa itsensä seurassa ja juoda kolmaskin kupillinen kahvia siinä palellessa.
Laatuaika on sitä, että ei oikein kuulu mihinkään, eikä saa otetta mistään. Kun ei ole arkea. Ja se on just sitä laatua! Käykö saavutukseksi se, että nitistää tekemättömyydestä kilkuttelevaa omaatuntoaan edes pikkuisen pienemmälle volyymille?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)