Tänään sataa vettä ja aamuinen visiitti ystävän luona (ette muuten uskokaan, miten ristiriitaisen kotoisaksi tuntee olonsa, kun käy vieraisilla paikassa, jonka emäntä on sisustustyyliltään hyvinkin paikallinen, mutta isäntä suomalainen. Osin täysin oman maun vastaista, mutta sitten nököttää Pirttipöytä penkkeineen keittiössä ja Heljä Liukko-Sundströmiä seinillä.) ja tunnin hammastenpuhdistussessio ei riitä päivän sisällöksi. Mulla on siis tylsää! (Lue: Tentti huomenna.) Toisinsanoen olen huono tarttumaan asioihin, joilla ei ole määräaikaa.
Kuten vaikka muistelemaan paikkoja, joissa olen viimeisen kymmenen vuoden aikana asunut. Muistan toki paikat, mutta en muuttopäivämääriä, joita siis kaivelemme esiin jostain. Ei niitä nimittäin ensimmäistä kertaa kysytä, joten ajateltiin, että olis hyvä ilmoittaa yhtenevät päivät. Kun kummiskin ne tarkistavat. Vaikka olishan sekin syy hylätä kunnianarvoisa hakemukseni hierojan ammattiin tässä maassa: ei muista päivämäärää, jolloin muutti vuonna 2005 (toisessa maassa, toisessa maanosassa ja toisella mantereella). Ja sitten mua ärsyttää myös se, että täytyy täyttää myös kohta, jossa kysytään rotua. Olen valkoinen. Ja punatukkainen ja pituus ja paino tietenkin kanssa. Tuleekohan hierontatoimikunta vaa'an kanssa tarkistamaan? Ja nimenmuutokset täytyy todistaa notaarilla. Sekin täytyis varmaan hoitaa alta pois, sillä saattavat vaatia UUDEN, henkilökohtaisesti noudetun, määrätyllä lomakkeella olevan virkatodistuksen.
Ei siis nyt jaksa ruotia hakuprosessia vaan vaihdan aihetta. Siispä kerron teillä joogasta. Kun kerran tässä istuksin, niin ette varmaan arvaa missä, kahvilla. (Tänään olis ollut lenkkipäivä, mutta ei tässä maassa voi, jos sataa!)
Eilen nimittäin rohkaistuin ensimmäistä kertaa elämässäni Ashtanga-joogaan! En siis harrastanut joogaa siellä kotomaassa laisinkaan, joten kaikki kokemukseni tästä lajista on tullut kerättyä tässä maassa. Ja tykkään kovasti! Mutta siis toistaiseksi olen tyytynyt joogan perusteisiin tai nykyisellä salillani jooga 1:seen, jossa edetään rauhalliseen tahtiin ja opettaja kertoo aika tarkkaan mitä tulisi tehdä ja vaihtoehtoja siihen. Nyttemmin olen jo oppinut ymmärtämään puhetta, eikä koko aikaa tarvitse niska klinussa katsoa mitä opettaja tekee. Se on muuten kiva tunne, kun osaa laittaa oikean käden, käsivarren ja vasemman jalkaterän ja reiden oikeinpäin pelkästään kuuloaistin varassa ja samalla muistaa hengittää. Kokeilkaapas itse!
No Ashtanga siis poikkeaa Power-joogasta (kuten lähisalilla perusjoogaa nimitetään/painotetaan) tai jooga flow:sta (kuten Matthewsin salilla on perustuntien nimitys) siinä, että tunti on aina sama ja etenee koko ajan. Paitsi, että nurinpäisessä koirassa (miten se oikeesti on suomeksi: downward dog/downdog) sitten hengitellään pidempään. Tunnilla tehtiin kaikki (ainaskin melkein) mahdolliset liikkeet ja seisonnat ja solmut, mutta jokainen tietenkin voi suhteuttaa omaan taitotasoonsa. Ja voitte uskoa, että ensimmäisellä kerralla on sekä kintut, kourat että takavärkki solmussa. Mutta ashtanga osuu juuri niihin lonkanalueen ongelmiin, jotka meikäläiseen ovat kasautuneet! Seuraavaksi täytyy sitten kunto hilata sille tasolle, että pystyy tuon alkeis-ashtangan (tunti ja 10 minuuttia) kokonaan vetämään.
Varsinainen ashtanga on sitten 2 t 15 min, joten siihen annan itselleni vähän aikaa harjoitella. Odottakaan vaan, kun julistan joku päivä, että olen oppinut seisomaan päälläni... tai sitten ei, kakarana satutettu niska ei taida siihen yltään, eikä oikein siltakaan taivu, kun olka/rintakehä (jessus sentään, mä en osaa näitä suomeksi enää! shoulder girdle) on niin jumissa. Mutta spagaatiin lupaan pianaikaan taipua ja niskaseisonta sekä takaperin kuperkeikka on jo nyt helppoa kauraa. Kuvitelkaa vaan: minä teen kuperkeikkoja joogatunnilla! Ja maksan siitä.
Eikä tämä vielä tähän lopu; en ole hylännyt ajatusta shag-tunneista vaikka vielä ei ole ehdittykään, mutta ensi viikolla lupauduin taas vatsatanssiketkutteluun, kun meidän naistenryhmässä sellainen tuli vastaan. Ja kunhan koulu loppuu, niin mikään ei estä minua notkumasta Kojootti Joessa joka keskiviikko tavoitteena oppia tänä vuonna vaikka 10 ensimmäistä tanssia!
Liikunnallista kevättä! Heti kun aurinko taas suvaitsee paistaa. Eli huomenna.
No Ashtanga siis poikkeaa Power-joogasta (kuten lähisalilla perusjoogaa nimitetään/painotetaan) tai jooga flow:sta (kuten Matthewsin salilla on perustuntien nimitys) siinä, että tunti on aina sama ja etenee koko ajan. Paitsi, että nurinpäisessä koirassa (miten se oikeesti on suomeksi: downward dog/downdog) sitten hengitellään pidempään. Tunnilla tehtiin kaikki (ainaskin melkein) mahdolliset liikkeet ja seisonnat ja solmut, mutta jokainen tietenkin voi suhteuttaa omaan taitotasoonsa. Ja voitte uskoa, että ensimmäisellä kerralla on sekä kintut, kourat että takavärkki solmussa. Mutta ashtanga osuu juuri niihin lonkanalueen ongelmiin, jotka meikäläiseen ovat kasautuneet! Seuraavaksi täytyy sitten kunto hilata sille tasolle, että pystyy tuon alkeis-ashtangan (tunti ja 10 minuuttia) kokonaan vetämään.
Varsinainen ashtanga on sitten 2 t 15 min, joten siihen annan itselleni vähän aikaa harjoitella. Odottakaan vaan, kun julistan joku päivä, että olen oppinut seisomaan päälläni... tai sitten ei, kakarana satutettu niska ei taida siihen yltään, eikä oikein siltakaan taivu, kun olka/rintakehä (jessus sentään, mä en osaa näitä suomeksi enää! shoulder girdle) on niin jumissa. Mutta spagaatiin lupaan pianaikaan taipua ja niskaseisonta sekä takaperin kuperkeikka on jo nyt helppoa kauraa. Kuvitelkaa vaan: minä teen kuperkeikkoja joogatunnilla! Ja maksan siitä.
Eikä tämä vielä tähän lopu; en ole hylännyt ajatusta shag-tunneista vaikka vielä ei ole ehdittykään, mutta ensi viikolla lupauduin taas vatsatanssiketkutteluun, kun meidän naistenryhmässä sellainen tuli vastaan. Ja kunhan koulu loppuu, niin mikään ei estä minua notkumasta Kojootti Joessa joka keskiviikko tavoitteena oppia tänä vuonna vaikka 10 ensimmäistä tanssia!
Liikunnallista kevättä! Heti kun aurinko taas suvaitsee paistaa. Eli huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti