tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pari valittua sanaa

Tämä teksti ei ole valitusvirsi, mutta kaiken uhallakin ajattelin avautua amerikkalaisesta koulutussysteemistä. Toki vain niiltä osin, joissa minulla on omakohtaista kokemusta, mikä ei ole kovin paljoa se. Tykkään kovasti oppimisesta ja uusien asioiden omaksumisesta ja vielä enemmän uusien keinojen ja oppimistapojen kokeilemisesta. Siinä se sitten olikin!

Olen käynyt koulua jo neljä päivää ja sisääni on kaadettu enemmän tietoa kuin Suomessa koskaan kolmessa viikossa. Tai no, mitä itseasiassa on kaataminen? Olemme saaneet neljän päivän aikana luettavaksi noin 300 sivua tekstiä ja palautettavaksi 68 monivalintakysymystä, joista kolmasosaan osaan vastata vanhojen tietojen pohjalta ja toisen kolmasosan saan tuurilla oikein. Kolmas kolmasosa onkin sitten visaisempi juttu: sanakirja ja google eivät riitä oppimisrajoitusteni kaatamiseksi, vaan tarvitsen joko opiskelukaverin tai tyttären apua kysymyksten suomentamiseksi. Pystyn siis osoittamaan sivun, kappaleen ja lauseen kirjasta, jossa vastaus seisoo, mutta en silti osaa valita. No, tuurilla pääsee pitkälle (ja vastaustekniikan kuulemma oppii) ja läpi siis pääsee, jos on 70% oikein.

Tai siis jos on 70% oikein ja 80% paikan päällä. Ja jos et ole paikan päällä, niin teet korvaustehtävät tai ostat opettajalta korvausaikaa. Paikan päällä oleminen tarkoittaa sitä, että klikkaudut kouluun ennen kello kahdeksaa aamulla ja sitä ennen tehtävät on jätetty laatikkoon tai lähetetty sähköpostilla. Jos kuitenkin lähetät ne sähköpostilla, niin ne on myös palautettava paperilla. Koska opettaja ei ehdi tulostaa ja tarkastaa muuten. (Varmaan voisi kyllä ostaa tarkastusaikaa...)

No, lukeminen on opintojen äiti ja so far so good, sillä lukeminen on työlästä, mutta YMMÄRRÄN varsin hyvin lukemani. (Mikä on outoa, jos sitä vertaa kappaleen 2 sisältöön.) Oppikirjamme (me osa-aikaiset keskitymme vain yhteen kirjaan tässä vaiheessa) on varsin hyvä ja siinä on erinomaisesti kerrottu KAIKKI mikä liittyy hierontaan ja hierojan ammattiin. Koulussa sitten käydään läpi oppikirjan tekijän laatimat powerpoint-diat kustakin aiheesta ja... siinä se. Luetaan ne läpi ja humps, tieto on valahtanut sisäämme!

Loppuajan toinen opettaja kertoo mainioita juttuja ja esittelee lose-Larryn irrallisia luunosia erinomaisesti. Olen siis 100% vakuuttunut siitä, että opettaja osaa tuon kaiken, mutta leveähkö takalistoni kärsii tilanteesta erinomaisesti. En yksinkertaisesti jaksa istua kolmea tuntia perseelläni (anteeksi, tässä maassa se in gluteuksillani) ja kuunnella ja katsella opettajan osaamista. Tuossa kolmessa tunnissa tulee monta loistavaa tiedonhippusta, jotka kumpuavat erinomaisena hierojana tunnetun opettajan kokemuksesta; mutta kyseiset 8o sivua teoriaa on sitten opittava kotona, autossa, barnes&noblessilla tahi jossain muussa paikassa, sillä koulussa niitä ei opeteta. Tai no, lienen kovasti kriittinen persoona, mutta minusta ääneen lukeminen ja opettaminen eroavat hippuisesti toisistaan (oppimista ja omaksumista en nyt tohdi tässä yhteydessä mainita, opettajamme mainitsevat ne kyllä noin kahdeksan kertaa päivässä: "asiat tulee omaksua, eikä ulkoaopetella". Asia selvä. )

Onneksi meillä on siis kaksi opettajaa. Toinen on jonkinverran kuivempi ja asiallisempi persoona, jolla on erinomainen vastaus kaikkeen, mitä liittyy  student-guideemme. Tämä guide on opetussuunnitelma, sisältökuvaus ja tehtäväpankki erinomaisessa järjestyksessä. Siinä on siis KAIKKI mitä koulutuksessa suoritetaan. Jokainen tehtävä siis. Jokainen lomake. Jokainen vaatimus. Paitsi testit; ne on samat harjoitustehtävät, jotka löytyvät kansiosta, mutta eri järjestyksessä. Essee-vastauksia ei saa laatia, mutta sanat tulee kirjoittaa oikein ja siis englanniksi. (Latinankielista sanaa ei hyväksytä.) Kansio on kannettava mukana joka päivä ja se painaa semmoiset 5 paunaa!

Myös tämä toinen on opettaja on erinomaisen taitava hoitotyössään. Kai. Toistaiseksi minulle on valjennut, että hän on erinomainen napakka opettamaan siisteyttä ja pitämään paikat järjestyksessä. (Mitä en ollenkaan aliarvioi, pidän siisteyttä suuressa arvossa.) Mutta oli jokseenkin outoa, että minut pyydettiin jäämään tuntien jälkeen opettelemaan lakanoiden oikeaoppista taittelua! Kokoaikaisille tämä oli opetettu meidän osa-aikaisten poissaollessa ja muille osa-aikaisille lounastunnilla, jolloin olin ulkona kahvilla toisten kanssa. No, osaanpahan nyt sitten standardien mukaisesti viikata muotoonommellun lakanan, jotta voin jättää sen koulun hyllylle odottamaan seuraavaa opiskelupäivää. Ja tykkään itsekin saapua siistiin luokkaan.

Sen sijaan kukaan ei ole kertaakaan pyytänyt pesemään käsiäni ennen asiakkaaseen (oppilaskaveriin) koskemista, vaikka kynsien pituus on tarkistettu. Hiukset on laitettava ponnarille, mutta vihkisormuksia ei lain mukaan saa pyytää poistamaan! Asuna tulee olla khaki-housut (käytännössä mitkä tahansa, jotka eivät ole denimiä), mutta kenkien varpaat eivät saa olla avoimet, eikä korkoa sallita! Kaikki Suomessa käyttämäni työkengät ovat siis kiellettyjä ja olenpa harkinnut, että laadin lausunnon, joka todistaa, että matala kengänkorko asettaa alaselkäni (erityisesti L1-2, sillä tässä välissä sijaitsee selkäni ongelmakohta) parempaan asentoon kuin suositeltu lenkkitossu; mutta no: minä olen tässä se maahanmuuttaja, joten maassa maan tavalla.

Mutta edelleenkään en valita, haluan vain todistaa muutamaa asiaa, joka hämmentää ja kummastuttaa pientä kulkijaa. Kulttuurilla ja tavoilla on siis merkitystä. Seuraavaksi sitten vielä muutama valituksen sana: raha on se joka ratkaisee.

Olen siis kouluni kokonaan maksanut eli siinä suhteessa ei ole ongelmia. Mutta lisäksi on tilattava koulun logolla varustettuja paitoja (18 taalaa kpl) ja ehkäpä hankittava uuden kengät. Sukkasillaan ei saa missään nimessä esiintyä! Hoitaja kantaa öljyä (23taalaa), geeliä (18) ja rasvaa (18) (juu, ne kaikki on hankittava, sillä yhdellä tehdään swedish-massagea, toisella trigger-hierontaa ja kolmannella kalvojen venytystä) vyössä (19), jossa on kotelo pumppupullolle (7). Joka päivä on oltava puhdas lakana-setti (twin set, joka sisältää muotoonommellun ja suoran lakanan sekä tyynyliinan), joka ei saa olla kuviollinen, (öljystä) laikukas tai liian ohut (over 250 thread).

Juu, ja ne kirjat ja opiskelijan oppaat maksoivat 400 taalaa! Hoitopöytää en suostunut ostamaan, sillä Suomesta roudaamani on käyvässä kunnossa, vaikka paikallisten mielestä outo. Opiskeluohjelmaan kuuluu kolme hoitokäyntiä (50-75 /kerta) valmistuneella hierojalla ja itse on tehtävä 10 harjoitushoitoa ennen asiakkaiden vastaanottoa koulussa. Nuo kymmenen täytyy olla eri henkilöitä ja opiskeluaikana saa hoitaa vain perhettä ja sukulaisia. Helppo nakki siis: perheeni siis vain viisistää itsensä, niin homma on suoritettu! Ulkopuolisia ei tohdi hoitaa, sillä sakko on (tulevan luvan epäämisen lisäksi) 1000 taalaa / varauskirjassa seisova nimi. Mutta vyöhyketerapautiksi saan ryhtyä vaikka heti, sillä siinä ei paljasteta kenenkään intiimejä paikkoja! Sillä lain mukaan on ERIKSEEN kysyttävä (mieluiten ensin paperilla ja sitten suullisesti) saako koskea pakaralihakseen, kun hierotaan alaraajat ja/tai alaselkä. Kaksi ensimmäistä päivää harjoteltiin lakanoihin käärimistä (draping), sillä mitään ei saa paljastua. Tämä tarkoittaa siis sitä, että myös riisuminen (puhun nyt koulussa tapahtuvasta jokapäiväisestä harjoittelemisesta) ja pukeminen täytyy tehdä lakanoiden välissä!

Tämä olisi ollut hyvä tietää ennakkoon, jotta olisin voinut harjoitella rintsikoiden päälle könyämistä kahden lakanan välissä; toistaiseksi siis vaikeinta koulunkäynnissä, mutta hiljaa hyvä tulee. Ja yksityiskohdat ratkaisevat: tänään opettaja suositteli, että oranssi olisi paras väri päälleviivauksessa käytettäväksi.

Tyhmä suomalainen vaan ei suostu ostamaan päälleviivauskyniä, index-kortteja sanaston opetteluun, eikä edes muistitikkua, jolle saisi nuo iki-ihanat powerpointit kopioitua. Katsotaan kuinka muijan käy, kun ensimmäinen testi lähestyy. PISA-maa versus kaikki-tehdään-kotona-itsekseen maa törmäävät vielä. Kaikesta huolimatta ajattelin hoitaa niitä ihmisiä, ja luotan kovasti itseeni siinä, että ne yksityiskohdatkin sitten kohtaavat. Kunhan vaan oppisin sen lakanoitten viikkaamisen...

1 kommentti:

  1. :D Kylläpä kuulostaa hyvältä. Sääntöjä kyllä pitää olla, mutta tuossa systeemissä saattaisi munkin lehmänhermot olla jo liian kovalla koetuksella. Tsemppiä, jokaiseen päivään. PS. Mä inhoan keltaista ja oranssia yliviivaustussia, sininen on paljon nätimpää :)

    VastaaPoista