Joulun odotusta vieraalla maalla

Joulun lähestyminen on tämä vuonna ollut tavallista kaukaisempi ajatus, vaikka onkin tunkenut jokaisen aistin kautta sisään jo viimeiset kaksi kuukautta. Ensinnakin siksi, että minulla ei ole varsinaisesti joululomaa, koska en käy töissä, josta sitä lomaa voisi ottaa. Siksipä lasken tässä kohden työkseni heräämisen kello 6 eli olen kuin olenkin lomalla vielä kymmenisen päivää. Koulu eli kello kuuden herätykset jatkuvat taas 2.1.

Toiseksi tämän hetkisestä elämästäni puuttuu muutama varsin jouluinen elementti: pakkanen, takkatuli ja läheiset ihmiset. Pakkasta en kuitenkaan elämääni kaipaa, enkä vissiin sitä takkatultakaan kovin intohimoisesti, sillä en ole saanut aikaiseksi soittaa kaasuyhtiöön, jotta tulisivat takkamme päälle kytkemään. Läheiset ihmiset taas saisi luokseen skypettämällä, tai edes joulukortin lähettämällä, mutta siinäkin olen ollut kovasti laiskanlainen. Mutta siihen(kin) on (teko)syynsä.

Kuusi meille hankittiin jo reilua viikkoa ennen joulua, sillä minua peloteltiin, että kuusimyyjät häipyvät viikonlopun jälkeen enkä uskaltanut ottaa kuusettomuuden riskiä. Samassa hössäkässä laitoimme myös yhden sarjallisen jouluvaloja pihapensaisiin ja koristelimme takanpäällisen tontuilla ja muilla hörsäkkeillä. Ostinpa Harris Teeterista kolme piskuista joulusukkaakin, jottei aivan muukalaisia oltaisi, mutta varmuudeksi ripustimme myös Suomen lippuja koivumetsikköömme.

Mies harjoittelu imelletyn perunalaatikon tekoa jo muutama viikkoa sitten ja itse opiskelin, että lanttu on paikalliskielellä rutabaga ja tuollahan ne laatikot nyt odottavat maistajaansa. Kinkku löytyi kaupasta, vaikkakin siis kypsänä ja valmiiksi siivutettuna eli ei tarvitse keskellä yötä herätä kinkunmaistajaisiin. Se siitä perinteestä sitten. Myös vihdat joulusaunaan on jostain syystä hankkimatta, mutta muuten jouluruoka menee vanhan kaavan mukaan: piparitalo on tehty ja muistin sitten ne tortutkin, joita varten jouduin keittelemään hillon ihan itse. Silliä ja lohta saa täältäkin sekä aivan ihania jouluruusuja, ja -tähtiä olisi isoja ja vielä isompia kaikissa väreissä.

Minä olen myös aina ollut ehdoton joululauluihminen ja kävinpä joulukonserteissakin; ensinnä paikallisen sinfoniaorkesterin versiossa ja sitten Ardrey Kellin High Schoolin kuorojen loistavassa talvikonsertissa. Isossa koulussa on paljon lahjakkuuksia ja loistavat kuorot! Poikien kuorossa on liki kuusikymmentä laulajaa, joten voitte kuvitella, että ääntä lähtee. Bonuksena yksi pojista lauloi minn ehdottoman joululaulusuosikkini Oi jouluyö. Tyttöjen kuoroja taas on useampia, toinen toistaan taitavampia; näistä esityksista saan nauttia vielä monta vuotta.

Verkosta löytyy sitten myös se jouluradio, jota kovasti olen kuunnellut sekä Suomessa että myös täällä. Aloitin pari viikkoa sitten muutama laulu kerrallaan ja olen jo edennyt siihen pisteeseen, että kaikki muu jo menee kuivin silmin, mutta Sylvia joululaulu (sinne Suomeeni kaukaisehen) saa hanat aukeamaan. Heti kun pystyn senkin kuuntelemaan, niin olen valmis soittamaan koto-Suomeen. Odotelkaa soittoani siis vuoden kuluttua.


Rauhaisaa ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille rakkaille Suomeen!