Ideoita ja inspiraatiota on viime viikko haettu naapurustosta ja kävästiinpä asiaankuuluvalla visiitillä myös McAdenvillessä eli virallisessa joulukaupungissa (sori vaan Turku!) inspiraatiota hankkimassa. Auton katolle voisi tietenkin virittää, jossei nyt poroa kelkkoineen, niin ainakin valot tai Petteri Punakuonon nenän ja sarvet. Laiskempi tyytyy kranssiin tai rusettiin etuspoilerissa.
Kävin myös kv-ryhmän naisten pikkujouluissa tai oikeammin luncheonissa eli nyt tiedä myös miten talo tulee sisältä koristella. Tai siis, jos on asianmukainen talo (vierasolohuone, aula, sali, pikkusali, olohuone, keittiö, keittiön seurustelunurkkaus, breakfastnurkka, allashuone [ei siellä ei ole allasta, se on jossain muualla] ja sitten tietenkin privaattitilat yläkerrassa). Aulassa mieluusti kristillinen asetelma, keittiössä tonttuihin perustuva systeemi, olohuoneessa joulukuusi ja enkelikuvaelma, vessassa jouluverhot ja pyyheliinat samaa sarjaa, mutta allashuoneen voi jättää joulukoristelematta (siellä oli hieno vanhojen autojen kokoelma, flipperi ja kiinalainen lipastosysteemi). Mutta tämä on siis minimivaatimus talosta, jonne pystyy helposti istuttamaan noin 60 naista (ylen)syömään ja juttelemaan!
Juhlat oli oikein mukavat ja ruoka oli erinomaisen maittavaa ja yltäkylläistä; samaa voi sanoa monista joulukoristehökötyksistä, jotka joulunaikaa valaisevat. Kaupoissa joululaulut ovat soineet jo monta viikkoa ja pelkästään kuusenkoristeita myydään Tampereen Stockmannin yhden kerroksen kokoisissa osastoissa. Yllättävää tässä kaikessa on se, että kaikkeen tottuu, eikä kaupassakäynti ole ollenkaan niin ahdistavaa kuin vaikka em. tamperelaiskaupassa. Katselen nimittäin edelleen ällistyneenä sitä tavaramäärää, jonka (nais)ihmiset kasaavat kerralla ostoskärryihinsä. Ihmettelen myös edelleen sitä, ettei ole minkäänlaista "mihin tungen nämä hiostavat ulkovaatteet" -probleemaa.
Ja olen myös oppinut tykkäämään siitä hilipölöpaliheppulista, joka pilipalittelee Pelastusarmeijan padan vieressä meitä lähimmän Harris Teaterin pihassa. Miten kukaan voi jaksaa olla niin iloinen, puhelias, vitsikäs oma itsensä päivästä ja tunnista toiseen? Sympatioillani voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että hän kiltisti alkoi toivottaa kaikille Happy Finland's Independence Day:tä, kun asiasta pikkuisen mainitsin.
Blogin kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta kaikille valoille, jotka eivät valoisaan aikaan näy eivätkä pimeässä tallennu kameraan. Myös niista puhalluksilla toimivista härpäkkeitä on vaikea saada kuvaa, sillä puhallus on päivisin pois päältä... Kannattaakin tulla paikan päälle kokemaan joulukoristelun lumo, vai mitä Terhi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti