Huomenna se sitten alkaa, uusi ryhmä, josta vastuu.
Työrutiineihin tottuminen on ottanut koville, sen verran isoja muutoksia on tulossa. Vastuita tulee enemmän kuin oli suunniteltu. Mutta kivaa hommaa tiedossa, eikä ennakkoon kannata murehtia. Sain mielestäni aika hyvin suunnittelun alkuun ja asioita järjestykseen. Totuus valkenee sitten pikkuhiljaa.
Ei tämä helpolla tule: en edelleenkään kestä keskeneräisyyttä; on kovin vaikea olla ja odottaa. TIEDÄN, että asiat selkiytyvät, kun selkiytymisen aika on, mutta hermot ja hartiat tökkii vastaan. En oikein tiedä, miten itseäni rauhoittaisin ja miten saisin nuo hermopiikit laantumaan. Täytyy vain toivoa, että tähänkin tottuu. Että uni tulisi iltaisin ja kroppa tuntuisi omalta. Onneksi tuo syksyinen metsä helpottaa ja reitti on löytynyt parin vuoden tauon jälkeen.
Onneksi ymmärsin myös siivota kalenteria ja raivata. Se on se juttu tänä vuonna: raivaaminen! Kaikkea ei tarvitse tehdä samaan aikaan ja uuden suunnittelu, odotus ja epävarmuus vievät voimia; se niille annettakoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti