Heitin itselleni aiemmin kysymyksen, mistä unelmoin, enkä ole vieläkään keksinyt vastausta. Osaan kyllä sanoa, miten elämässä pitäisi toimia, mihin suuntaan mennä, jotta menestyisi ja saavuttaisi jotain. Mutta, kun en enää haluakaan saavuttaa. Enkä kai sitten menestyäkään sanan yleisimmässä merkityksessä. Tahtoisin vain olla ja samalla tehdä jotain mielekästä. Mitä?
Helpompaa on listata asioita, joista olen aina halunnut pysyä kaukana, mitä siis en ole haaveillut, mistä en ole unelmoinut. En ole unelmoinut laskuvarjohypystä tai purjehtimisesta tahi mistään muustakaan ns. exteme-urheiluksi laskettavasta (juu, purjehdus on minun asteikollani ikstriimiä!). En ole haaveillut maailmanmatkailusta, pienet, maltilliset irtiotot maksimissan 5 tunnin lentomatkan päähän riittävät minulle - niin olen siis aina kuvitellut. En ole haaveillut yltiöpäisestä luksustalosta tai superautosta; peruskama tässä suhteessa on ihan passelia. En ole myöskään ajatellut tekeväni väitöskirjaa tai muuta julkaisua omalla nimelläni. En ole ajatellut muuttaa maailmalle, parantaa maailmaa kehitysaputyössä tai hurahtaa johonkin kulttiin.
Osa minusta haluaisi kyllä muuttaa maalle viljelemään peltoa ja elämään luomutaloudessa, mutta tiedän realiteettini: minusta ei viljelijäksi ole ja maaseudun tönkkösuolattu tiedän-naapurin-asiat-paremmin-kuin-omani -mentaliteetista olen saanut tässä elämässä tarpeekseni. Osa minua olisi valmis myös säilyttämään maailmaa tuleville polville, unohtamaan auton käytön, laskemaan hiilijalanjälkeä ja kierrättämään aivonsakin yleishyvän hyödyllisyyden puolesta, mutta... se isompi osa on aivan liian mukavuudenhaluinen, utelias ja menevä moiseen hidastamiseen. Leppoistamisella on minun maailmassani itseasetetut rajat!
Mitä minä siis haluan? Haluan, että kaikki muuttuu ja maailma vie, kunhan samalla kaikki muuttuu juuri niin, kuin minä haluan ja saan itse päättää kaikesta. Kaikesta tästä (ja uskokaa, että tässä on näkyvissä vain pienen pieni osa kaikesta siitä, mitä päässäni liikkuu ja on liikkunut viime aikoina) voin sitten tehdä vain yhden johtopäätöksen: kysymyksenasetteluni on aivan väärä! En siis enää kysykään, mistä unelmoin vaan vaihdan kysymystä: Mitkä asiat ovat minulle tärkeimpiä? Mistä en voi luopua? Mikä minua pitää kasassa?
Näihin kysymyksiin lienee vain yksi vastaus. Palataan siihen, kun sen aika on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti