Tää istuu ny tässä!

Ja miettii nosko jaksais käpystellä Harris Teeteriin ostamaan hedelmiä huomista potluck-lounasta (nyyttikestit) varten. Kun on se Halloween-niminen kakaroitten juoksutuspäivä. Kouluunkin saisi pukeutua kuten haluaa ja olen tässä aatellut, että juhlan ja sen tuoman vapauden innoittamana laitan jalkaani varvastossut! Sittenpä olisi sekin tehty (varpaiden näkyminen on siis koulussa kielletty).

Ilmojen puolesta se kävisi hyvinkin päinsä, sillä herra Celcius kellottaa juurikin nyt (kello 4 iltapäivällä) 26 astetta ja yhtä mukavaa on huomiseksi ennakoitu. Sitten tulee sateet, mutta kai nyt marraskuussa vähän saakin sataa?! Halloweeni tai ei, niin huomenna on ensimmäinen Trigger-testi, jota varten olen ponnekkaasti päättänyt olla lukematta. Sillä olen päättänyt osata tarpeeksi. Ja se riittää komiasti ainakin 70%, enkä paljoa yli 80:tä välittäisi saadakaan. Jottei koulu saa liian hyvää keskiarvoa.

Tänään arvoisa opettajamme (MissXX 27 vuotta) preppasi meitä ensi viikon Maniken-testiä (siis sovitusnukketunnit, joilla muovailemme pöytäkorkuisiin luurankoihin lihaksia) varten jotensakin  näin:
MissX: Tibialis anteriorilla ja posteriorilla on sama funktio, molemmat tekee dorsifleksiä.
Miss Kata: Öö, eikös tibialis posteriorin funktio ole juuri päinvastainen?
MissX: oho, luin väärää kysymystä.
Miss Kata: Ei se mitään.
MissX: yhteistä on siis eversio.
Miss Kata: Tai inversio.
----
MissX: sitten nää peroneukset. Niiden funktio on sama kuin tibialisten.
Miss Kata: Vai olikse vastakkainen?
MissX: siis plantaarifleksio ja inversio. Menikö oikein?
Miss Kata: melkein. Plantaarifleksio ja eversio.

Ei muuta kommentoitavaa. Haen lehtipuhaltimen autotallista ja alan suihkia sillä takapihan lehtiä. Ja miksikö sillä? No siksi, että rusakot, hämikset ja kärmeet ehtii alta pois, kunnei millään tohdi hakea kumisaappaita ja pitkiä housuja jalkaan. Ja sitten kerään sadon kasvimaaltani ennenkuin lampsin sinne Teeteriin.

Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!

Lasi Rieslingiä ja Tupla! / Remonttibloggaus

Sillä olen sen ansainnut!

Olen nimittäin viimeisen parin viikon aikana maalannut master bedroomin punaiseksi ja keltaiseksi, vierashuoneen vihreäksi, dining roomin takaseinän oranssiksi ja likan takaseinän violetiksi sekä hall bathin pinkiksi. Tänään vielä täräytin master bathin  jämämaaleilla vihreäksi, joten oikean käden brachioradialis huutaa taas hoosiannaa. Armas kiropraktikkoni onneksi antoi siihen ultrahoitoa, joten ei se kokonaan hajalla ole varsinkin kun Ojan isäntä on ollut kovasssa käytössä. Eikä muuten paikallinen kamferintippatuote vedä vertoja kotomaiselle; nyt on sekin testattu!

Ai niin, maalasinpa muuten keittiön kaapistotkin lakkamaalilla, joten köyhän naisen keittiöremontti on enää parin tonnin graniittisia countertoppeja vailla. Ne on sitten muuten mustat, mutta vain siksi, että se oli halvin vaihtoehto. Ne tulee sitten ensi maanantaina. Enkä sitten saanut saunaa tahi höyryhuonetta, mutta sainpahan patterilla lämmitettävät sukat, jotten liikoja kitise kakarana palellettujen varpaiden palelemista. Vaikka siis kokolattiamatot on joka huoneessa paitsi niissä, joista sen pois revimme.

Hoitohuone on valmis. Siihen siis remonttimehikaanot tekivät seinän, laittoivat lattian (repivät kokolattiamaton pois ja iskivät oikeaa puuta tilalle) ja maalasivat omin pikkukätosin valitsemillani ja Lowesilta raahaamillani maaleilla (olemme siis Lowesin kanta-asiakas ja jompikumpi meistä käy siellä vähintään kaksi kertaa päivässä) maaleilla ihanan vihreäksi. Olen ihan otettu! Vaikka itse suunnittelinkin. Ja sisustin. Kerrassaan ihana eli aion vielä joku kerta tulla itselleni kylään ja nukkua tässä kakkosvierashuoneessa.

Myös pinkki kakkoskylppäri, joka revittiin alkutekijöihinsä, on käyttökunnossa. Oma kylppärimme saa vielä odottaa Lowesin mittamiehiä (tai voi ne olla naisiakin) ja uusia kalusteita eli alkuun on tultava toimeen vain yhdellä kylppärillä. Mutta uskon, että äijän partakone sointuu hyvin siihen pinkkiin ympäristöön... Ruokahuoneen kokolattiamatto lähti tänään ja sekin saa vielä puulattian jahka ne kaikki viisi miljoonaa naulaa/nastaa, joilla se oli paukutettu kiinni saadaan irti lattiasta. Tämän jälkeen meillä onkin sitten jo kaksi kokolattiamatotonta tilaa. Tai no, aula myös tai mikä lie den, sillä eteistä tai muuta järkevää vaatteiden säilytystilaa ei täällä tunneta. No, kenelläkään muulla ei varmaan olekaan kolmea untuvatakkia näillä leveysasteilla varastoitavana.

Varsinaista remonttia on sitten jäljellä enää portaikon maalaus, mutta se on varmaan sitten se osa, joka roikkuu vielä ensi kesänäkin, sillä sanalla sanoen alkaa suti jos telakin jonkinverran jo ottaa proksimaaliseen peukaloniveleen (metatarsal-proximal phalangeal joint of pollucis). Myös terassi odottaa vielä, mutta ei remonttimiesten peukalon, vaan maksumiehen lompakon, kestävyyttä. Seuraavien viikkojen tekemisen tarve liittyykin sitten vasaran ja naulan optimaaliseen käyttöön, sillä millään tarrasysteemeillä eivät taulut seinässä pysy. Kaikki seinät on tehty "pinkopahvista" eli ihan mielenkiintoista on saada seinähyllyjä pysymään seinillä. Mutta hätä ei ole kuitenkaan tämännäköinen, sillä Lowesin avuliaat myyjät toki auttavat kaikessa, mitä vain osaa kysyä. Vastauksista sitten ymmärränkin tasan 10%!

Jokatapauksessa huomenna se on: muuttopäivä! Mikä tarkoittaa sitä, että omien siinä sivussa tapahtuvien roudaamisten lisäksi paikalle on kutsuttu miehiä kantamaan yläkertaan pari sänkyä ja sohvaa. Ehkä joka muutama lipasto, nojatuolit ja tv-tasokin. Sitten voimmekin rojahtaa kukin omiin huoneisiinsa katsomaan telkkaria tai käyttämään internettiä, jotka ehkä toimivat. Ne kyllä asennettiin tänään, mutta en sitten ymmärtänyt hölkäsen pöläystä asennusmiehen kysymyksistä. Mutta kaapeli kiertää koko talon ja parin viikon sisään pari äijää (tod.näk. mehikaanoa) tulee kaivamaan kaapelin maahan.

Sitten onkin aika hurauttaa ajokorttitoimistoon (DMV) uusimaan ajokortit uuteen osoitteeseen. Ja reksiteriotetteet rekisteritoimistoon. Osoite postiin. Jokainen lehti erikseen uuteen osoitteeseen ilmoitettava. Ja pakattava joka paikkaan mukaan vähintään kolme osoitusta uudesta osoitteesta (kauppakirja, sähkö-, vesi-, kaasu- tai kaapelilasku, tiliote pankista) sekä ainakin kaksi osoitusta siitä että sinä olet sinä (alle kolme kuukautta vanha alkuperäinen syntymätodistus, passi, viisumi tai vähintään Suomen presidentin allekirjoittama todistus olemassaoloistasi) ja kaikki sujuu kuin tanssi!

Tämän kaiken tein tänään siitä ilosta, että tytär sai uuden bussipassin ja voi mennä maanantaina bussilla kouluun. Vähän jäi kyllä mietityttämään, että kukaan ei pyytänyt todistusta siitä, kenen tytär on kyseessä ja asuuko se samassa osoitteessa ja jos asuu, niin onko sillä yli vai alle kolmekymmentä päivää aikaa todistaa olevansa sen, jonka väittää, tytär. Eikä sormenjälkiäkään ole vaadittu viimeisen maahantulon jälkeen. Onneksi ne saa mennä kohta poliisille antamaan.

Yhtäkaikki täällä ollaan ja tänne vissiin jäädään, sillä enää ei passin väliin saa paperilomaketta, vaan se täytyy ihmetelkääs tätä: internetissä täyttää ja tulostaa. Jos joku osaa ja sitten käy henkilöllisyytensä kolmena kappaleena todistamassa ja allekirjoittaa sen seitsemäntoista kauppakirjapaperia. Kyllä elämä on ihmeellistä!

Mutta mulla (lue mun miehellä ja pankilla) on oma talo. Ja mä olen ihan remonttimimmi!
Kuvia edeelleen tuolla kuvablogissa, nyt ei jaksa taipua niitä tänne väsäämään.

Toinen lukukausi on alkanut eli syksy on tullut

Ihan siis ilmojenkin puolesta, sillä enää ei nautita 30 asteen lämmöistä, vaan mittari jysähtää kahteenkymmeneen viiteen. Ja sadepäivinä (tällä viikolla maanantai ja tiistai) alle 20 astetta. Aika kurjaa vai mitä?

Ihan taivaallisen ihanaa elämä ei nyt kummiskaan ole ollut tällä viikolla, sillä jostain syystä viime viikonloppuna uni jäi kovin vajavaiseksi ja se sitten todellakin kostautui! Olin kuin uitettu rätti koko viikon ja torstai-iltana lysähdin kuin räsymatto. Ei ole tämänikäista ihmistä tarkotettu elämään muutaman tunnin yöunilla ei. Ehkä tässä on jokin pöpökin mukana, sillä kanssaihmiset ovat olleet kovasti köhäisiä, nuhaisia ja yskäisiä. Itse kuitenkin vain nukkumaton ja vähäkin uni varsin katkonaista. Ei kiva, kun aivotoiminta laskee kuin puolentoista promillen humalassa. Silloin kun autonratissa tulee miettineeksi moneksiko sekunniksi uskaltaa sulkea silmänsä, niin mennään jo riskirajoilla. No, viime yönä vetelin taas kunnioitettavat 12 tuntia yhtäputkeen, joten taas hymyilyttää. Ainakin toistaiseksi.

Koulu jatkuu taas ja olenpa jo oppinut triggerpisteitä ja alustavasti neuromuskulaarista hierontaa (joo, hienoilla sanoilla kikkailuahan tämä; tässä maassa hieroja on sitä `parempi` mitä useampi ´modaliteetti`on takataskussa eli monella on sitten seuraavat todistukset seinällä: LMBT (osavaltion laillistus, tai tarkemmin sanottuna yksi niistä), neuromuscular (usein sitten bodyworker, ilman tätä taitoa ´vain´ licensed massage therapist), syöpähieroja (oikeesti, täällä syöpä ei ole ollenkaan kontraindikaatio ja tuollaisen tittelin saa kahden päivän kurssilta), refleksologi (juu, 2 päivää), vanhushieroja (jee, 2 päivää) jne. Kahden vuoden välein on siis käytävä lisäkoulutuksissa ja osasta niistä saa kerättyä näitä titteleitä. Seinällä olevat diplomit on siis syytä katsoa tarkkaan, jotta tietää onko hoitaja osannut vastata kahteenkymmeneen vai sataankahteenkymmeneen monivalintakysymykseen kyseisen todistuksen saadakseen.

Tykkään kuitenkin uudelleenoppia kaikki lihakset ja koskapa nuo triggeritkin ovat minulle uusia, niin ihan mukavaa on koulunkäynti taas toistaiseksi. Meillä alkoi siis toinen puolikas eli saimme uudet koulukaverit ja se on kivaa! Ei sitä muuten saisi facefrendeiksi parikymppisiä lapsukaisia ja huomaisi itsessään, kuinka kielitaito on noussut taas askelen ylöspäin, sillä ryhmässä toimiminen on nyt aivan erilaista kuin puoli vuotta sitten. Huomaan olevani oma itseni ja höpöttäväni paljon enemmän; ja kärsin, kun puhe ei solju! Kökköenglanti tulee olemaan varsinainen riippakivi koko loppuelämäni. Auts!

Ja sitten kävi myös niin, että en huomannut pitää varaani ja asemani ryhmässä pompahti jonkinlaiseksi "apuopeksi" maniken-päivinä. Tämä vaatinee selitystä: maniken on itseasiassa hauska (kun jo osaa lihakset) tapa käyttää miniluurankoja ja muovailuvahaa, joista sitten muotoillaan lihakset ja liimataan ne siihen luurankoon. Samalla täytyy oppia mistä lihas alkaa (origin), mihin se kiinnittyy (insertion) ja mikä on funktio. Mikä on aika helppoa, kun osaa origon, insertion ja funktion latinaksi (ja jos vähän edellisenä päivänä käy niitä läpi). Ja kun sitten toiselta opettajaltamme tyystin puuttuu pedagoginen näkemys eli kokemus, niin tuli vastattua liian moneen kysymykseen sillä seurauksella, että pienryhmässäni oli yllättäen 16 henkeä kuuntelemassa, kun kolmatta kertaa kävin läpi nilkan toimintaa ja siihen vaikuttavia lihaksia. Tämän kaiken seuraksena 1. opettajamme ei ole suurin fanini ja 2. kanssaoppijat haluaisivat, että minä olisin opettaja. Näistä jälkimmäinen kovasti hivelee itsetuntoani, sillä en enää käy International Housessa opettamassa eli opettajaidentiteettini olisi muuten 5- ja 8-vee tyttösten opettajuudessa. Mikä on sikäli ihanaa, että joka kerta ennen tuntia samoin kuin sen jälkeen saan ison halauksen viisivuotiaalta!

Uusista koulukavereista yksi on muuten alunperin saksalainen ja tämä tosiasia on avannut silmiä amerikkalaisuuteen ja eurooppalaisuuteen. Saksalainen puhetapa nimittäin on varsin töksähtelevä! Tämä tosiseikka sai minut huolestumaan siitä josko itsekin kuulostan tylyltä, sillä useinhan aksenttiani saksalaiseksi kuvitellaan. (Kuulemma en kuitenkaan, vain erilaistelta; vastaavat paikalliset kohteliaaseen tapaansa.) On ollut aika hauska huomata, että tekstiviestit saksalaiselta kaverilta ovat kovasti lyhyitä, ytimekkäitä ja suomalaisia. Siis sanalla sanoen tylyjä. Kun on jo ehtinyt tottua amerikkalaiseen jaaritteluun ja kolmeen kiitokseen samalla kun sivulauseessa käydään läpi perheenkin kuulumiset! Ihanan kotoista ja tuttua siis, mutta samalla olen tullut kovasti yrittäneeksi (amerikkalaisten ystävieni kanssa) lieventää omaa ytimekkyyttäni. Aika haastavaa hommaa! (Onneksi Juliannelle voi ja saa olla oma tyly itsensä.) Eikä oikeastaan yhtään kuttumaista, vain erilaista.

Oma hoitohuone on sitten sisustettu eli ei muuta kuin hommiin vaan... mutta tuosta taloasiasta kirjoitan oman tekstin, kun joudan. Remontti etenee ja ensi viikonloppuna on tarkoitus muuttaa. Elämä on ihanaa; juuri niin kauan kuin uni maittaa!