keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Bisnestäkö?

Ei olla ihan vielä asiakastulvan huipulla, mutta maasta se pienikin ponnistaa. En yhtään muista, kuinka nopeasti ja mistä ne kotomaan asiakkaat tuli kerättyä, mutta jostainhan se on aloitettava. Tai siis aloitin viime tammikuussa ja totuus on se, että viimeisen puolen vuoden aikana kerätyt kosketuskontaktit ovat ne, jotka nyt kantavat hedelmää. Tällä alalla kun paras (ainoa?) tapa saada uusia asiakkaita on koskettaa. Eikä tuolla kaupan kassalla oikein tohdi mennä kaikkia hipelöimään, vaan jotain muuta se on keksittävä. Hemmotteluillat ja muut tapahtumat, joihin menee melkolailla aikaa ja energiaa, kunniaan. Ja sen jälkeen se on suusta suuhun, joka toimii.

Tässä vaiheessa joka viikko tulee uusi asiakas, eikä sillä ihan vielä elä. Tunku näyttää olevan enemmän kotihoitolaan kuin uuteen toimistooni kiropraktikon luona, mutta sitä kotihoitolaa vartenhan tässä sen puoli vuotta tein töitä. Nettisivut ja facebook-sivut ovat pakollinen kuvio, mutta todellisuudessa ne eivät suoranaisesti kovin paljoa kontakteja tuota, enemmänkin ovat sellainen varmistuskanava. Eli oikeasti olen olemassa ja minulla on lupa. Sen voi muuten tarkistaa NC Massage Boardin nettisivulta.

Tänään sitten tartuin härkää sarvista ja postitin 10 postikorttia tuleville/potentiaalisille asiakkaille ja samanverran aion laittaa sähköpostiviestejä, kunhan saan jonkun oikolukemaan hienot väännökseni. Ottaa muuten luonnolle, kun joutuu kaiken ensin näyttämään tyttärelle ja sitten se heiluu punakynän kanssa. Mun mielestä sen pitäisi olla toistepäin. (Huokaus.)

Yritän silti viettää aikaa täällä hoitolassani, sillä on kiva käydä töissä. Ja keskustella asioista ja kuulla uusia juttuja. Ja kokea palohälytys (väärä hälytys). Ja hoitaakin vähän ja sitten saada vastahoitoa. Jos minulle tulee outo asiakas, niin kiropraktikkoni osaa tulla tekemään tikusta asiaa ja minä taas vastavuoroisesti menen jututtamaan mummoja, jos hän joutuu puhelimeen. Näin meillä töissä. On aika ihanaa, kun asiat lutviutuu luonnostaan enkä minäkään enää jännitä kieltäni. Se on mikä on, eikä ymmärtäminen ole (aina) siitä kiinni. Täällä siis jäsenkorjaaja ja tohtori (chiropractic physisian) työskentelevät yhdessä. Aika coolia, vai mitä?

Nyt kun on juhlaviikko eli itsenäisyyspäivä kilkuttaa ovella, niin on aika rauhallista. Myös kiropraktikolla eli peruutuksia on tullut puolin ja toisin. On siis ollut aikaa muuhun puuhasteluun ja tänään sitten keksimme suunnitella pienen mainos/markkinointi/keskustelutilaisuuden. Tai siis idea on hänellä ollut jo aiemminkin, mutta tänään siitä tehtiin totta ja laitettiin päivämäärä kalenteriin ja yksityiskohtia paperille. Muutaman viikon päästä pääsette siis kuulemaan naisten terveydestä, osallistumaan arvontaan, nauttimaan terveellistä välipalaa ja kokemaan pieniä hierontatuokioita. Sen siitä saa, kun voi suunnitella jotain yhdessä; yksin taaplaaminen on vähän sitä mummo lumihangessa -meininkiä.

Pitäisköhän seuraavaksi pyytää valokuvaaja paikalle ja tehdä kunnin brosyyrit? Kuvaajan jo tiedän eli kuvattavaa vailla, mutta eiköhän sekin onnistuisi. Kun vaan keksisi, millä konseptilla tämän hoitomuodon lanseeraisi. Vai jättääkö lanseeraamatta ja pysyisi vain hierojana?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti