maanantai 19. toukokuuta 2014

Raittiinilmanmyrkytys ja home sweet home

Täällä sitä taas ollaan: kotona. Ja kylläpäs pari ensimmäistä yötä nukutti hyvin! Minä se osaan takaperoisesti tankata unta palloon aina, kun on jäänyt edellisen yön unet väliin. Nyt alkaa jo unirytmi normalisoitua ja elämä tuntuu omalta.

Matka meni hyvin ellei jopa erinomaisesti, mutta sen verran kallista on kahvi Munchenissä, etten taas ihan heti lähde. Kotona sitten odotti ilmoitus siitä, että sormenjäljet hierontatoimikunnalle eivät täyttäneetkään laatukriteereitä eli luvan saanti siirtyi sitten muutaman viikon. No, enhän mä nyt töitä haluaisikaan tehdä... Juu, ja kaikki luokkakaverit sitten tietenkin luvan jo saivat vain minun sormenjäljistä ei saatu selvää. Selvä!

No jottei kaikki sitten olisi pelkkää negaatiota, niin sitkeys kyllä kannattaa. Jotain sentään minäkin sain ja jo neljännellä yrittämällä: luottokortin! Tosin siis pantillisen eli luottokelpoiseksi en sitten vieläkään yllä, mutta enää en ole b-luokan kansalainen! Nyt se sitten täytyisi virittää toimintaan, mutta se vaatii aivotoimintaa eli jätän suosiolla huomiseksi.

Tänään oli nimittäin erinomainen sää (sadeuhka päällä koko ajan), joten perjantaisen typeryyteni jälkeenkin  saatoin viettää päivän ulkosalla. Perjantaina siis kävin ensin kaverikävelyllä ja sitten istuksittiin kotiäidin lounasaika (pari tuntia vierähtää kevyesti) auringossa. Koska oli niin kylmä, että piti olla auringossa. Poltin vain niskan, käsivarret ja hivenen nenääkin. Täytyy siis toivoa helteitä takaisin, silloin sentään tajuan pysyä koko ajan varjossa!

Olin nimittäin auttamassa DrumStrong tapahtumassa, joka on nimensä mukaisesti rummutustapahtuma ja ulkoilmakonsertti. Yllätys yllätys, syöpätutkimuksen hyväksi taas, mutta se ei omalla kohdallani ollut se pääpointti. Olin nimittäin auttamassa ystävää, joka pyöritti hierontapistettä rummuttajille. Jotka paukuttivat menemään 24 tuntia yhtä putkea. Loppupaukutus oli aika huikea, kun kaikki kynnelle kykenevät olivat paukuttamassa jossei rumpua, niin vaikkapa ämpäriä. Yön pimeinä tunteina rummuttajien lukumäärä oli kuulemma pudonnut vähimmillään kymmeneen, mutta päiväsaikaa näytti reilu parisataa pärisyttäjää olevan vauhdissa. Ja ystävänikin siis vietti kaksi yötä teltassa, jossa kävi nukkumassa muutaman tunnin ja sitten taas hommiin. Ensi vuonna lupaan olla paikalla koko viikonlopun, mutta käyn kyllä nukkumassa kotona, mikä ei ole lainkaan ongelma, sillä pitopaikka sijaitsee seitsemän minuutin matkan päässä. Kiva tapahtuma ja taas kerran: koko perheelle!

Pärinäleirillä vietin siis viisi tuntia ja sen jälkeen huhkin vielä puutarhassa. Aloin siis vihdoinkin karsia villivatturytteikköä takapihalta, sillä haluan seinään viereen kukkapenkin! Voipi olla etten saa perennoja pysymään hengissä, mutta siksipä kokeilenki yksivuotisia tänä kesänä. Seinänvierusta on nimittäin aika kuuma ja rikkaruohoa tunkee ihan kiitettävästi. Mutta ruusupuska (joka ei ole puska, vaan törö) siinä viihtyy ja pari uutta ruusua sitten jo tajusinkin istuttaa. Mutta vaahteranalkujen kitkemisessä menee vielä tovi.. Varsinkin kun isomman puskan tappotouhussa sain sitten (vaikka on Fiskars!) lapion hantaakinkin hajalle. Kaipa siihen saa vaihtokahvan!? Ja valitettavasti on sitten myönnettävä sekin, että etupihalla oli otettava järeämmät aseet, siis myrkkypullo, käyttöön. Mutta siis vain koska olen tällainen rikollinen! Ainakin omakotiyhdistyksen silmissä. Painepesuri vissiin hoiti sakkouhan, jonka saimme likaisesta seinästä, mutta tänään räpsähti seuraava: sakkomaksu alkaa taas raksuttaa, koska meillä on a) liian pitkä nurmikko (kun ei siis kolmea kertaa viikossa leikata) ja b) rikkaruohoja. Siis oikeesti. Rikkaruohoa! Ollaan varmaan siis ihan ainoita, joilla kasvaa ruohoa pihalla.

No, hommaa jäi vielä, mutta selkä sanoi, että nyt riittää ja sitä on kuunneltava. Jotta jaksaa huomenna mennä reenaamaan punttisalille, sillä jossei kerran tehdä töitä, niin tehdään sitten lihasta. Ainakin vatsalihas tuntuu muodostuvan ihan kouriintuntuvasti, sillä vähän yritin jumppapallon kanssa seurustella. Jotainhan se on aikansa kuluksi yritettävä.

Kuvat kuvablogissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti