Volunteering

En sitten millään muista missä on kysymysmerkki? No niin, tulihan se sieltä, missä mun kone näyttää väliviivaa... Kuten jo facessa ilmoitinkin, niin perheen diginatiivi asetti skandinaaviset aakkoset läppäriini ja nyt täytyy muistaa merkkien paikat. Aivojumppa on aina paikallaan.

Täällä siis elellään kotiäidin elämää, mutta minullehan ei mikään riitä ja tuppaan koko ajan keksimään jotain tekemistä, jottei tarvitsisi siivota vessoja tahi ajatella ikkunoiden pesua. Jälkimmäistä en kyllä aio tässä kämpässä tehdä, mutta tulee sitä silti aurinkoisella säällä ajateltua. Kuten niin monta muutakin asiaa.

Tänään olen jo toistamiseen toiminut tutorina siellä International Housessa, minne veri vaan vetää, vaikken oikeita töitä siis yhtään ikävöikään. Mutta on se vaan ihanaa, kun on tekemistä ja voi aamulla miettiä mitä päällensä laittaa; verkkareitten ja verkkareitten valitseminen on pitemmän päälle aika simppeliä. Laitoinpa sitten saapikkaat talven kunniaksi, sillä lämpötila on alle kymmenen astetta eikä tilaisuuksia kannata heittää hukkaan, jos tänä talvena haluaa saapikoida.

Toimin siis tutorina englantia ykköstasolle -kurssilla. Siis back to the basics eli tasolle, jolle omakin kielitaitoni suhteellisen hyvin taipuu. Ekalla kerralla toimin yhden korealaisen tutorina ja luulin sitä tänäänkin tekeväni, mutta yhtäkkiä tutorointihalukkaita olikin 9! Kummallista tässä numerossa on se, että ryhmässä, jossa toimin, on vaan 7 osallistujaa. Viereisen kakkostason kurssilaisetkin siis tahtoivat osallistua. Mikäs siinä sitten, vedettiin tunti puheharjoituksia ex tempore ja hauskaa oli. Muutamaan kysymykseen täytyi kummiskin jättää varmuudella vastaamatta eli opinpahan vihdoinkin opettajan urallani myöntämään, että en tiedä! Esim. miten woman-sanan monikko lausutaan? Ei niin, kuten meille on opetettu ja Sonja kyllä heti tiesi miten, muttei hänenkään kielensä oikein paikalliseen tapaan taipunut.

Ensi viikkoa varten minulle lahjoitettiin kurssin kirjat, jotta voin sitten vaikka suunnitella ylimääräisen puheharjoitustunnin kaikille halukkaille. No onhan pää harjoituksia täynnä, kunhan vaan jostain sokkeloista ne alkuvaiheen hauskat harjoitteet ulostautuisivat. Leikkaa-liimaa-askartelua siis tiedossa; oikein mukavaa varsinkin kun tavoitteena on pitää hauskaa! ESL:n (English as Second Language) varsinainen tavoite on saattaa kielitaito sellaiselle tasolle, että voi osallistua kansalaisuuskoulutukseen ja sitten vielä saada sen kansalaisuuden. En ole vielä selvittänyt mikä taso riittää, enkä taida viitsiä selvittääkään miten se sitten vastaa mitä lie Eurooppalaisia taitotasoja, joista olen joskus kuullut puhuttavan.

ESL-tuntien jälkeen jatkan volunteering uraani UISAC:n puitteissa. Kyseessä on vapaaehtoistoimintaan perustuva järjestö, joka järjestää monelaista toimintaa ensisijaisesti pakolaisille ja immigranteille, mutta kaikki toiminta on avointa eli kuka tahansa saa osallistua. Yhtenä osaprojektina on (en jaksa vielä muistaa kaikkia lyhenteitä) viljelyprojekti, joka siis opettaa halukkaille sopivia kasveja ja tapoja viljellä Charlotten ilmastossa. Myyvät sitten osan torilla, jos oman tarpeen yli jää. Tiloissa järjestetään myös mm. joogaa, Bollywood-tanssia ja parin viikon päästä alkaa selkäpainotteinen liikuntatunti, jota vetää joku kielipuoli suomalainen "spesialisti". Liikuntajuttuihin ovat kaikki tervetulleita, eikä maksa mitään. Eikä myöskään makseta mitään, mutta kokemusta ja kielitaitoa kertyy.

Näin siis kannan korteni kekoon maahanmuuttajasaralla eli tästä lähin ei ole pakotetta osallistua ruokapankkien toimintaan, köyhien lasten keräyksiin, Goodwillin lahjoituksiin tai koulun järjestämiin tilaisuuksiin/keräyksiin. Sonjan koulun osalta olen painottanut (rahalliset) tukitoimeni pääosin kuoron toimintaan eli arvontalippu (pääpalkintona auto), lehtitilauksia ja muutama juustokakku on hankittu. Mahdollisuuksia erilaisiin keräyksiin ja vapaaehtoistyöhön on paljon ja olenkin kantanut jonkinlaista huonoa omaatuntoa siitä, etten ole vielä osallistunut mihinkään... ei ole oikein ollut vaatettakaan lahjoittaa postilaatikkoon tipautettuihin keräyskasseihin.

Rutiinit alkaa siis rullata ja se on hyvä se. Paitsi tyttären mielestä, joka joutuu turvautumaan muutamana päivänä viikossa koulubussiin kotiin päästäkseen. Kotiäiti on kuitenkin vielä sen verran joustava, etta kuskaa kouluun tämän lukuvuoden loppuun asti (bussissa olisi muuten oltava aamulla kello 6.15) ja hakeekin silloin, kun on kotona. Vaan kun niitä asiakkaitakin on pikkuhiljaa tyrkyllä eli tarkkana on oltava, että jää myös sitä läksyjen lukuaikaa. Tässä kun on jo joutunut jättämään yhden Doorways naistentapaamisen väliin (kaksi naista muuten laittoi sähköpostia perään, kun minua ei näkynyt; kyllä lämmitti mieltä), eikä ensi viikolla kerkea kuukausittaiseen aamukahvitapaamiseenkaan. No onneksi lounaalle kummiskin, varsinkin kun toimin lounaan "vetäjänä".

Näin se siis menee; puoli vuotta kului ihmettelyyn, mutta sitten on jo korkea aika toimia. Elämä on ihanaa! Niin, ja sisustussuunnittelu. Ekaksi on hankittava työpöytä, jolle voin uudet kirjani asettaa; sen hierontaopuksen, jota täytyy alkaa päntätä, viereen.