Mutta sitten: lentokentältä taksiin ja reilu tunnin ajomatka hotellille aivan keskustaan. Hotelliamme voi lämpimästi suositella kaikille: henkilökunta oli ystävällistä ja englanninkielentaitoista, aamiainen oikein hyvä, huoneet (apartementos) mukavia; vain ekana päivänä siivooja oli pössytellyt huoneessa. Ja mikä huomattavaa, niin vaikka olimme vain kuudennessa kerroksessa (yhteensä siis 28), niin yöllä oli rauhallista eikä liikenteen ääni häirinnyt unta! Miinuksena voisi sitten olla se, että koko kakkoskerros, jossa nettisivujen mukaan on sauna ja sisäuima-allas, oli remontissa. Purkuäänet, piikkaaminen ja pauke kyllä kuului päiväsaikaan 9-19 välillä, eikä uimaan siis päässyt. No emme kyllä kovin kaivanneetkaan, mutta jos pienempien lasten kanssa kulkee, niin kannattaa etukäteen varmistaa, että uintimahdollisuus sitten todellakin on olemassa.
Lämpötila oli koko viikon n. 20 astetta ja aurinkoista, liikenne ihan sujuvaa ja matkan varrella pari pilvenpiirtäjää. Potenssiin 200. Siis ensimmäinen SUURkaupunki, jossa olen käynyt. Siistiä, pelättyä vahemmän kansoitettua, ystävällinen hotelli (päästiin huoneeseen ennen puoli 10:tä) ja kaikinpuolin ERILAISTA. Haisee erilaiselta (naapurikujalla on erittäin tuoreiden=elävien merenelävien myyntipaikka), näyttää erilaiselta (kaikkea jatkuu vähintään 28 kerrosta ylöspäin), kuullostaa erilaiselta (tauoton tööttäily liikenteessä) ja tuntuu erilaiselta (lähdettiin iltapäivällä ja saavuttiin aamulla 7ltä; välistä varastettiin yö).
Mutta kertaakaan matkan aikana ei ahdistanut! Ihmiset eivät kävelleet päin tai tönineet kiireissään (toiset oli toki otettava huomioon kadulla), eivätkä tunkeneet reviirillesi, jos satuit olemaan punapää, paitsi korvien kautta. Äänimaailma oli ärsyttävä: torvien tööttäily, liikenenteen surina ja kiinalainen puheenparsi, josta ei ymmärrä sanaakaan. Mutta sen kyllä ymmärsi, jos kellä oli tarve suuttua eli huutaa. Silloin voi tietenkin pysähtyä keskelle jalkakäytävää karjumaan. Säikäyttävää oli se, mistä ei tule ääntä: sähkömopot suhahtelivat kainalon alta tai varpaiden päältä. Pelottavaa oli vain kerran taksissa, jolla oli enemmän kuin kiire painaa pedaalia: vuoroin kaasua ja sitten taas jarrua.
Blondina näytti olevan jollain lailla elämyksellisempää; mieheni ja tyttäreni esiintyvät jatkossa arviolta 10 000 kiinalaisen valokuva-albumissa. Turistipaikoissa, jossa kamerat olivat ahkerassa käytössä, zuumi näytti koko ajan perhettämme kohti. Mutta vain muutama oli niin rohkea, että tuli pyytämään samaan kuvaan itsensä kanssa. Eivätkä siis lääppineet - onneksi tytär ei ole enää pikkulapsi!
Bundin (joka sitten oikeastaan oli vähän pettymys) "possujunan" liukuportaissa vastaamme tuli ainoa bongaamani tummaihoinen pariskunta ja silmäpelimme oli hyvin yksiselitteistä: massasta poikkevuudesta johtuva yhteenkuuluvuus! Ja tuo "possujuna" on siis länsimaisen silmään ylikrumeluurin valoshown sisältävä maanalainen junavaunu, jolla muutamalla roposella pääsi alittamaan Huangpu-joen Pudongin puolelle. Poikkesimme siellä siis Oriental Pearl Towerissa otattamassa perhekuvan takkahuoneen seinälle.
No, nähtävää olisi siis vaikka useammaksikin viikoksi, mutta kerrotaan nyt sen verran, että People´s Square oli hotellimme nurkalla ja vanhassa kaupungissa (YuYuan Garden) tuli pari kertaa poikettua. Joku meistä poikkesi museossakin ja ostoskatuja (myös Nanjing Lu, joka hotellista alle km) tuli kuljettua sinne ja tänne - sekä halpoja rättimarketteja, H&M löytyi, samoin KFC, Makkidonaldo ja 7eleven, mutta tietekin myös Gucceja, Guesseja ja muita, joihin emme edes sisään yrittäneet. Perusnähtävyydet löytyy kätevästi tästä linkistä.
Hotellimme sijainti oli siis loistava. Nähtävyyksien lisäksi naapukorttelista löytyi myös ruokakortteli, josta sai erinomaista ja monenlaista ruokaa. Jota olisi voinut testata enemmänkin, mikäli vaan vatsa olisi kestänyt paremmin. No, vain kaksi päivää meni ripulilääkkeellä, mutta sekin johtuu siis minun vatsastani - muu perhe pärjäsi mainiosti! Tietääksemme emme syöneet kania tai koiraa ja minä pitäydyin erossa myös merenelävistä, mutta kaikki mitä söimme oli hyvää! Myönnettäköön, että pari kertaa hain Starbucksista kahvia, mutta muuten söimme paikallisesti. Parasta oli hotpot -ruoka: hiilipannussa kuumenevassa maustevedessä sai itse keittää lihoja, lihapullia, katkarapupullia, salaattia, tomaatteja, papuja jne. Kiinalaisittain siis kaikki keitetään, myös salaatinlehdet ja pinaatit. Ja selvisimme aika hienosti puikoilla koko viikon!
Ihmettelemistä siis riitti, vaikkakin kaikkeen suureen ja mahtavaa ja paljouteen ja jatkuvaan pölyyn, saasteeseen, näkemiseen ja kokemiseen eittämättä turtuu muutamassa päivässä. Illalla puoli kuuden maissa tuli pimeys ja pyjamapukuiset ihmiset ilmestyivät korkokenkämimmien rinnalle kaupunkikuvaan. Mikäs siinä sitten! Kadunkulmassa istui pysäköintiavustaja passissa bongatakseen auttamaan, jos jonkun oli ängettävä autonsa pieneen rakoon. Vauvojen vaippoihin ei tuhlata rahaa, pöksyissä on reiät, jotta babyä voi tarpeen tullen pidellä roskakorin yläpuolella. Remonttityömaan betoninkantaja oli 150 senttinen pikkuruinen naisihminen. Halpiskaupassa "oppaat" liimautuivat yliaktiivisina messiin. Tinkaaminen on taitolaji (tavallisimmin siis maksetaan 30% pyydetystä eli tinkaaminen on aloitettava 10%sta), ja kaikki päättyy aina okeoke ja tavara jää ostajan käteen. Mutta yksi myyjä ei suostunut myymään minulle koon 36 Juicy Couturen -collegepukua! (Elekielellä selvisi kyllä, että olin mielestään hivenen liian KOOKAS kyseiseen pukuun.)
Matkailu siis todellakin avartaa, maailmakuva lavenee, maantiet nousevat ilmaan ja ystävyys syvenee. On se vaan niin, että joskus on matkustettava 7500 kilometriä viettämään mukavaa aikaa ystävien kanssa. Eli sillä tavalla tuli nähtyä myös, miten länsimaiset Shanghaissa asuvat ja millainen on Brittikoulu, jossa sittemmin prinssi Andrew käväisi visiitillä. Sellaista se on, kun matkaan kuluu joko 20 minuuttia tai tunti 20 minuuttia liikenteestä riippuen. Kun käytössä on autonkuljettaja, sillä itse ei saa autoa kotikaupungissaan ajaa; onneksi skootterilla pääsee. Kun asunnossa on 4 kerrosta ja 5 vessaa, niin kodinhoitaja eli Ayi pari kertaa viikossa on kultaakin kalliimpi - ja tekee erinomaista ruokaa!
Sillä olihan kerrankin kaksi kalevalaista jäsenkorjaajaa Shanghaissa kokemassa paikallista hoitoa. Tehokasta hierontaa muuten - sitä voin lämpimästi suositella kaikille! Ja lämpimästi myös kiitän Lottea, Arttua, Reettaa, Rebekkaa ja Alinaa: ilman teitä en olisi itseäni toiselle puolelle maailmaa raahannut <3
Ja sitten se totuus: lentokone on aina parhaimmillaan, kun se laskeutuu kotikentälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti